fbpx

Tekijä: Tanja Ahonen

Julkaistu

Primitiivirefleksit

Kaikki tieto ihmiskehossa kulkee hermostoa pitkin. Se, miten tasapainoisesti hermosto toimii, vaikuttaa moneen asiaan, kuten motorisiin suorituksiin (fyysiset liikkeet), kognitiivisiin toimintoihin (ajattelutaidot), sekä tunnesäätelyyn ja tunneherkkyyteen. Kun hermosto on tasapainoisessa tilassa ja sensomotoriikka toimii optimaalisesti, mahdollistuu tällöin aivojen, aistien, tukirangan ja hermolihasjärjestelmän sulava yhteistyö. Tähän hermoston tilaan yhtenä tekijänä vaikuttavat kehitysheijasteet eli primitiivirefleksit.

Primitiivi- ja asentorefleksit

Sikiö- ja vauva-aikana meillä on liuta erilaisia refleksejä, eli kehitysheijasteita. Ne toimivat kasvun ja sensomotorisen kehityksen tukena. Refleksit jaetaan primitiivisiin ja asentoreflekseihin (kutsutaan myös posturaali-, spastiset- tai tooniset refleksit, asentoreflekseillä on siis monta nimeä).

Primitiivirefleksit alkavat kehittyä jo kohdussa ja ovat läsnä lapsen syntyessä. Primitiivirefleksit ovat automaattisia kehon reaktioita, ”refleksiliikemalleja” ja ovat siten tahdosta riippumattomia. Primitiivirefleksien avulla lapsen kehontuntemus kehittyy ja ne lisäävät lapsen ymmärrystä oman kehon suhteesta ympäröivään maailmaan.

Valtaosa primitiivireflekseistä kuuluu kehittyä ja kypsyä / sammua pois ensimmäisten elinkuukausien aikana. Jotkin vasta hieman myöhemmin taaperoaikana. Päällekkäin primitiivirefleksien kanssa alkaa kehittyä asentorefleksejä, jotka tukevat motorista kehitystä eteenpäin.

Asentorefleksien sen sijaan kuuluukin jäädä päälle, jotta esimerkiksi lihasten jäntevyys auttaa meitä pysyttelemään pystyasennossa tasapainoreaktion avulla. Suojareaktio tulee puolestaan esiin silloin, jos tasapaino horjahtaa, otamme käsillä helposti vastaan kaatuessa.

Primitiivirefleksit kuuluvat ihmisen lapsuusajan kehitykseen, mutta päälle jäädessään ne voivat aiheuttaa ongelmia monella osa-alueella.

Primitiivirefleksien kuuluisi integroitua eli sammua lapsuudessa automaattisesti, mutta joskus niin ei tapahdu. Lapsi saattaa esim. oppia ”liian aikaisin” kävelemään, jolloin helposti ajatellaan nopean kehityksen olevan hyvä juttu, mutta sillä voi olla refleksien kautta vaikutusta hermoston tasapainoon.

Myös esimerkiksi äidin raskaudenaikainen stressi, vaikea synnytys (tai keisarinleikkaus) tai juurikin jonkin kehitysvaiheen (esim. konttaaminen) yli hyppääminen voivat vaikuttaa refleksien kehittymiseen myöhemmin.

Kyse ei ole patologisesta sairaudesta, vaan inhimillisestä hermoston tavasta kehittää epätasapainoisia kehon ja mielen toimintaa haittaavia tapoja.

Refleksit voivat myös ”syttyä uudelleen” myöhemmin aikuisenakin, esim. traumaattisen tapahtuman vaikutuksesta.  Esimerkiksi paha kaatuminen, liikennekolari, läheisen menetys tai vaikkapa pitkäaikainen stressitila voivat olla esimerkkejä traumasta. Trauma voi siis olla fyysinen tai henkinen, ja on aina yksilöllistä, miten keho ja hermosto reagoivat.

Mikäli primitiivirefleksejä jää vallalle tai syttyy uudelleen, niillä voi olla monia haittoja mm. oppimiseen, keskittymiseen, stressinsietoon, tunnesäätelyyn ja ne voivat altistaa meitä tuki- ja liikuntaelinvaivoille, kuten erilaisille kivuille ja kireyksille sekä lisätä kömpelyyttä ja loukkaantumisherkkyyttä päälle jääneiden haittaavien refleksiliikemallien kautta.

Sensomotorinen epätasapainotila

Koska tieto elimistössä siirtyy aivojen, hermoston avulla, saattaa hermoston ollessa epätasapainotilassa osa aisti-informaatiosta jäädä kokonaan saapumatta aivoille tai saapua viiveellä. Tällöin tapahtuu muutoksia liikemalleissa ja käyttäytymisessä.

Tieto hermostossa ei siis pääse ajoissa ja/tai oikein perille. Se voi näkyä monenlaisina haasteina arjessa, eri ikäisillä hieman eri tavoin.

Sensomotorinen epätasapainotila voi näkyä esimerkiksi oppimisen ja keskittymisen ongelmina, joiden taustalla on usein ns. hermoston kehityksen ongelmia, heikkoa aistien aktivointia. Alla esimerkkejä tällaisista oppimiseen ja keskittymiseen liittyvistä haasteista, joita voidaan hoitaa sensomotorisella harjoittelulla lapsilla, nuorilla ja myös työikäisillä:

    • väsyy helposti kuunnellessaan luentoa tai puhetta
    • muistamisen haasteita
    • adhd-oireet, keskittymishaasteita
    • vaikeudet päättelyssä, matemaattisessa ajattelussa
    • lukivaikeus, hidas lukija, vaikea muistaa lukemaansa
    • aikaansaamisongelmia, ei saa täyttä potentiaalia irti itsestään
    • uusien tehtävien aloittaminen vaikka edelliset ovat vielä kesken
    • muutokset arjessa, töissä, uudet ihmiset, uudet tilanteet stressaavat poikkeuksellisen paljon
    • jännitys, esiintymisjännitys, koe/tenttijännitys
    • huono käsiala (esim. kirjaimet suurenee tai vinot rivit), kynän puristus

Hermoston epätasapainoisen tilan haasteet voivat näkyä myös tunne-elämän haasteina, aiheuttaen monenlaista ongelmaa, myös näihin voi saada apua sensomotorisesta harjoittelusta aikuisillekin. Haasteita voivat olla esim.

    • mielialan vaihtelut
    • voimakkaat tunnetilat, impulsiivisuus
    • taistele-pakene -reaktio, jatkuva ylivireys, vireystilan säätelyn haasteet
    • stressinsäätelyhaasteet
    • varautuneisuus, säpsähtely, liialliset pelot ja herkkyydet
    • uupumisherkkyys, alentunut stressinsietokyky

Kehon motoriikkaan ja joihinkin aistitoimintoihin liittyviä haasteita, joihin voidaan vaikuttaa sensomotorisella työskentelyllä:

    • tasapaino-ongelmat
    • kehon puoliskojen hahmottamisen haasteet (oikea/vasen)
    • kehon jäykkyys tai velttous
    • kömpelyys, epätarkoituksenmukaiset liikemallit
    • loukkaantumisherkkyys
    • paikallaan olemisen vaikeus, jalkojen päällä istuminen, istuminen lantio taakse kallistuneena ja pää eteen työntyneenä
    • vaikeus löytää hyvää työergonomiaa
    • haasteet harrastuksen ”kulussa”, tuntuu kuin ei pääsisi eteenpäin, harrastus ei kehity
    • toistuvat kivut nivelissä/selässä, kuin raajat eivät toimisi kuten haluaa
    • vartalon hahmotuksen/hallinnan haasteet
    • vaatteiden kiristys (tai esim. saumat haittaavat)
    • yökastelu (lapsilla ja teini-iän kynnyksellä)
    • rytmin tunnistamisen vaikeus
  • Edellä mainittujen asioiden kautta on inhimillistä, että tilanne voi tuottaa myös pitkittyneitä kipuja, hankalaa oloa ja voimattomuutta, jopa toivottomuutta. Esimerkiksi pitkittyneestä alaselkäkivusta kärsivillä voi usein olla aktiivisena jokin refleksi, kuten moro tai ATNR (asymmetrinen tooninen niskarefleksi), jotka pitävät yllä haitallisia liikemalleja ja/tai stressiä. Myös traumaperäisestä stressihäiriöstä (PTSD) kärsivällä voi moro tai PHR (pelkohalvausrefleksi) haitata kuntoutumista. Näistä lisää seuraavassa.

Eri primitiivireflekseillä (aktiivisina ollessaan) on hieman erilaisia, osittain myös päällekkäisiä ilmenemismuotoja, alla esimerkit moro-, PHR- ja ATNR-reflekseistä.

Moro-refleksi voi aiheuttaa päällä ollessaan:

    • stressiherkkyyttä, kuormittuu helposti
    • arkuutta, hyökkäävyyttä, säikähtelyjä, säpsähtelyjä, impulsiivisuutta
    • yliherkkyyttä, ylireagointia, mielialan vaihteluja, hermostuneisuutta
    • ihminen saattaa suuttua nopeasti ja leppyä nopeasti
    • liiallisia pelkoja ja liiallista herkkyyttä
    • vaikeus suhtautua muutoksiin ja odottamattomiin tilanteisiin sekä äkisti vaihtuviin olosuhteisiin
    • heikko pettymyksensieto, heikko itsetunto
    • koe- tai tenttitilanteessa ihminen ei saa itsestään irti sitä mitä hän oikeasti osaa, vaan on ns. alisuoriutuja
    • tasapainon ja kuulon erottelun haasteita

Moro ja PHR (pelkohalvausrefleksi) on saatava ensin rauhoittumaan, ennen kuin voidaan työstää muita refleksejä.

PHR jäädessä päälle ihminen elää jatkuvassa pelossa, ahdistuksessa ja stressissä, ”taistele tai pakene” -tila pitää ylivireänä. Tämä on todella väsyttävää ja ihminen yleensä antaa helposti periksi ja tämä tekee myös uuden oppimisesta haastavaa. PHR voi siirtyä lapseen äidin raskauden aikaisesta stressistä. Sillä on alunperin suojamerkitys sikiöaikana, mutta päälle jäädessään se aiheuttaa monenlaista haastetta oloon ja käyttäytymiseen.

PHR eli pelkohalvausrefleksi näkyy seuraavina haasteina:

    • huono stressinsietokyky, ahdistuneisuus, paniikkikohtaukset
    • uhkaavissa tilanteissa paikalleen ”jäätyminen”, vetäytyminen
    • yliherkkyys äänille ja valoille (myös morossa)
    • sopeutuminen muutoksiin vaikeaa (myös morossa)
    • äärimmäinen väsyminen (fatiikki)
    • selektiivinen mutismi (valikoiva puhumattomuus, eli ihminen ei kykene puhua tilanteissa, joissa kuuluisi, vaikka hän olisi jo oppinut puhumaan)
    • suuttuessa tai säikähtäessä pidättää hengitystä
    • uhmaava käytös ilman järkevää syytä, tuntee että muut ovat uhka itselle ja käyttäytyy sen mukaan (vaikkei syytä olisikaan)
    • pelkää nukkua pimeässä

ATNR-refleksi tuottaa päälle jäädessään haasteita seuraavissa:

    • kehon keskilinjan löytyminen
    • vasemman ja oikean puoliskon erottaminen / yhteistyö / koordinaatio
    • kehon hahmotus varsinkin ristiselän alueella voi olla haasteellista
    • huono käsiala, kirjaimet eri kokoisia, rivit vinossa, yhteen pötköön kirjoittaminen
    • ihminen saattaa kirjoittaa tosi lyhyesti niin, että ulkopuolisen voi olla vaikea lukea tekstiä
    • matemaattisen päättelyn ongelmia

Sensomotorinen valmennus fysioterapiassa Lappeenranta

Lapsilla, nuorilla ja työikäisillä sensomotorinen harjoittelu / kuntoutus voi tuoda paljon apua ja tasapainoa hermoston toimintaan, suoriutumiseen ja oloon. Ikääntyneillä sen sijaan harjoittelun vaikutukset eivät ole pysyviä hermoston iästä johtuen.

Psykofyysisessä fysioterapiassa voidaan kartoittaa hermoston tilaa testaamalla mahdollisia päälle jääneitä refleksiliikemalleja hermostotestauksen avulla. Sensomotorinen kuntoutus sisältää ohjattua refleksiharjoittelua ja terapeutin avustamia hoitoja, jossa refleksit pääsevät integroitumaan eli ”sammumaan”, jotta ne eivät enää häiritse hermoston normaalia toimintaa.

Lämpimästi tervetuloa keholliselle matkalle kohti tasapainoisempaa hermostoa!

Kehotietoisin terveisin Tanja, sensomotorinen valmentaja (opiskelen parhaillaan, valmentajaopinnot päättyvät 12/2023) ja psykofyysinen fysioterapeutti (AMK) Lappeenranta (kotikäynnit Etelä-Karjala, vastaanotto myös etäyhteydellä)

Varaa ensikäynniksi 90 min vastaanottoaika ja varustaudu joustavin vaattein.

Nettiajanvaraus. Voit myös varata ajan puhelimitse p. 040 259 8590.

Yhteydenottolomake

Voit myös jättää yhteystietosi alla, otan sinuun yhteyttä:

    Julkaistu

    Psykofyysinen painonhallinta

    Psykofyysistä näkökulmaa voidaan käyttää hyödyksi myös painonhallinnan tukena. Psykofyysisessä fysioterapiassa voidaan vahvistaa esimerkiksi kehotunnetaitoja, eheyttää kehonkuvaa ja harjoitella joustavaa suhtautumista syömiseen.

    Kaikki tunteet ja tuntemukset ilmenevät meissä kehollisina kokemuksina. Kaikkia tunteita ei välttämättä ole helppoa tunnistaa tai erottaa toisistaan. Tunnetaitoja voi kuitenkin harjoitella ja oppia kuuntelemaan kehon viestejä.

    Negatiivinen kehosuhde, monet laihduttelut ja kehon kurittamiset voivat vähentää kehoyhteyttä ja kehotietoisuus voi tuntua jopa katoavan. Kehoyhteyden väheneminen voi johtaa esim. tunteiden ja tuntemusten virheelliseen tulkintaan, esimerkiksi väsymys saatetaan tulkita näläksi. Silloin saattaa syödä enemmän kuin tarvitsee ja se saattaa johtaa ahmintaan.

    Dieetillä tai kuurilla laihduttaminen on usein huonoin mahdollinen ratkaisukeino, sillä dieeteissä yleensä jätetään kehon viestejä huomioimatta ja se voi vähentää kehotietoisuutta. Oikeastaan paras ratkaisu olisi lopettaa laihdutus kokonaan ja keskittyä sen sijaan oman hyvinvoinnin vaalimiseen.

    Kehotunnetaidot

    Miten erotat toisistaan esimerkiksi nälän ja mielihalun? Entä väsymyksen, stressin tai ahdistuneisuuden? Miltä ne tuntuvat kehossa ja mielessä? Entä sisäinen puhe, minkälaiseksi se muuttuu jonkin voimakkaan tunnetilan aikaansaamana?

    Minkälaisia tuntemuksia kehon fysiologinen ravinnontarve eli solujen nälkä herättää? Oletko huomannut, onko kyseessä aito nälkä, vai naamioituuko väsymys joskus näläksi? Entä jos kohdalle sattuu mieliteko, miltä se tuntuu kehossa ja mitä mielessä silloin liikkuu?

    Kun kehossa ja mielessä herää erilaisia kokemuksia, on olennaista, miten reagoimme niihin käytännön toiminnan tasolla. Miten säätelemme käyttäytymistämme silloin, kun voimakkaatkin tuntemukset nousevat pintaan. Kehoyhteyden eli kehotietoisuuden kautta syntyy yhteys itseen ja omiin tarpeisiin. Kehon tuntemuksia voi oppia arvostamaan riippumatta painosta, iästä tai ulkomuodosta.

    Miten omaan reagointiin ja käyttäytymiseen sitten voisi vaikuttaa? Tulemalla tietoiseksi oman kehon reaktioista ja pysähtymällä tuntemukseen, vaikka edes ajatuksen tasolla. Näin oman toimintansa voi valita tietoisesti, eikä toimi enää ”automaattiohjauksella” tai ”huomaamattaan”.

    Tietoiseen toimintaan on hyvä liittää jokin merkitys, huomata miksi tekee itselleen niin kuin tekee ja toimia tietoisesti. Oman hyvinvoinnin tukeminen voi olla itselle tärkeä arvopohjainen tavoite, joka ohjaa toimintaa. Pysyttelemällä läsnä hetkessä ja valitsemalla tekonsa tietoisesti voi kulkea kohti hyvinvointia voimakkaistakin tunteista huolimatta. Oman vireystilan tunnistaminen ja oman olon säätely ovat avainasemassa kehotunnetaitoja harjoitellessa. Näitä taitoja voidaan vahvistaa psykofyysisellä lähestymistavalla.

    Stressi ja palautuminen

    Stressin ja palautumisen merkitys korostuu, kun halutaan tehdä elintapojen muutoksia. Stressin eli ”taistele tai pakene” -reaktion tarkoituksena on pelastaa meidät vaaratilanteesta. Kehon puolustusmekanismit aktivoituvat ja kehon energia suuntautuu itsepuolustukseen.

    Stressireaktio on hyvin kehollinen, riippumatta siitä, uhkaako henkeämme oikeasti yhtään mikään. Tällöin ruoansulatus hidastuu ja ravintoaineiden imeytyminen huononee. Stressi aiheuttaa hormonaalisia muutoksia, esim. stressihormoni kortisoli on tutkimuksissa yhdistetty ruokahalun lisääntymiseen, sokerinhimoon ja keskivartalolihavuuteen.

    Rentoutuminen ja palautuminen ovat avainasemassa painonhallinnassa, jotta ylimääräinen stressi ei häiritse muutosprosessia jolloin keho sekä mieli pääsevät rauhoittumaan ja keskittymään stressin ja stressaamisen sijasta hyvinvointiin.

    Ruokasuhde ja kehonkuva

    Niin ruokasuhde kuin kehonkuvakin alkavat rakentua jo lapsuudessa. Lapsuudenkodin ruokailutavat ja ruuan käyttö (onko ruoka ollut esim. palkintona tai rangaistuksena) voivat vaikuttaa pitkälle aikuisuuteen. Ruoka ja syöminen eivät ole yhdentekeviä, me kaikki tarvitsemme joka päivä ruokaa elääksemme. Mutta oletko ajatellut, miten suhtaudut ruokaan ja syömiseen? Miksi syöt ja millainen ruokailija olet?

    Seuraavassa 5 asiaa, joiden avulla voit pohtia, mitä ruokasuhteellesi kuuluu:

    • tunnistat helposti nälän ja kylläisyyden tunteita sekä toimit huolettomasti pääasiassa niiden mukaan
    • pystyt helposti lopettamaan syömisen kun olet kylläinen, etkä syö itseäsi ähkyyn saakka
    • kaikki ruoka on sallittua, eikä ruoan tai kehon ajattelu vie kohtuuttomasti aikaa arjesta
    • ruokamäärät ovat kohtuullisia eikä ruokaan liity häpeää tai syyllisyyttä
    • ruoka tukee hyvinvointia ja jaksamista, se on monipuolista eikä sitä tarvitse ”ansaita” vaan syömiseen liittyvät tunteet ovat neutraaleja tai positiivisia

    Moneenko väittämään voit samaistua? Onko jotain, mitä haluaisit muuttaa, jotta ruokasuhteesi tukisi paremmin hyvinvointiasi?

    Ruokasuhteen parissa voidaan työskennellä monenlaisten harjoitusten avulla. Sisäinen puheemme määrittää pitkälti sen, miten suhtaudumme ruokaan ja syömiseen. Sama myös kehonkuvan kanssa.

    Kehonkuva on mielensisäinen kuva omasta kehosta. Kehonkuva ei ole pelkästään ulkoisiin olemuksiin keskittyvä, vaan myös sisäisiin uskomuksiin, asenteisiin, käsityksiin ja tunteisiin liittyvä monimutkainen mielensisäinen rakennelma. Mielikuva omasta kehosta on jatkuva prosessi, joka muuttuu koko elinkaaren ajan. Lapsi syntyy rakastamaan ja ihailemaan kehoaan, kunnes ympäristö aiheuttaa tarpeettomia ja kohtuuttomia ulkonäköpaineita ja ahtaita malleja, joihin itsensä pitäisi ”mahduttaa”.

    Ruokasuhde ja kehonkuva kulkevat pitkälti käsi kädessä. Painon kertyminen voi myös tuoda lisää stressiä joka voi aiheuttaa haasteita syömisen säätelyssä. Kierteen voi saada katkaistua esimerkiksi työstämällä omaa kehonkuvaa. Jokaiselle soisi hyvän olon ”omissa nahoissaan”. Tie kehorauhaan itsen kanssa on mahdollinen.

    Psykofyysinen fysioterapia painonhallinnan tukena

    Psykofyysinen fysioterapia voidaan nähdä matkana itseen ja omaan kehollisuuteen. Tutustuminen oman kehon reaktioihin, omiin tunteisiin ja ajatuksiin lisää itsetuntemusta, kehotietoisuutta ja vahvistaa psykologista joustavuutta. Hyvinvointia voidaan parantaa monesta näkökulmasta. Mistä sinä haluat aloittaa?

    Kehotietoisin terveisin

    Tanja

    Psykofyysinen fysioterapeutti, joka lähestyy painonhallintaa painoneutraalista ja hyvinvointikeskeisestä näkökulmasta. Tervetuloa vastaanotolle sellaisena kuin olet! <3

    Julkaistu

    Asutko kehossasi? Kehoyhteys, kehotietoisuus <3

    Oletko tietoinen kehostasi? Oletko yhteydessä itseesi? Nykyinen kiireinen maailman meno voi helposti saada meidät olemaan liikaa ”päissämme”. Juovuksissa? Ei, vaan ajatuksissaan, pään sisällä, päässään. Se tapahtuu huomaamatta ja siihen myös kasvetaan, totutaan, turrutaan. Mutta ajatusten oravanpyörästä voi oppia tulemaan pois, takaisin kehoon.

    Ymmärrätkö kehosi reagointia eri tilanteissa, eri tunteissa tai muissa elämän kokemuksissa? Tiedätkö mihin kaikkeen kehosi pystyy? Tunnistatko mitä kehosi tarvitsee? Jos olet tietoinen kehostasi, hyväksytkö kehosi?

    Oletko tietoinen kehosi eri osista? Tunnistatko kehon eri puoliskojen eroja, oletko oikea- vai vasenkätinen? Vai onnistuuko toimiminen molemmilla käsillä? Oletko koskaan ajatellut, onko sinulla jaloissa samanlainen puoliero kuin käsissä? Onko toinen jalka on ikään kuin vahvempi ja turvallisempi jalka? Kumman jalan puet housuihin ensin?

    Nämä kysymykset olivat vain herättelyä – ihminen toimii arjessaan pitkälti rutinoituneena, sen enempiä miettimättä. Vai osasitko heti vastata, kumpi jalka menee lahkeeseen ensin?

    Ihmiskeho on ihmeellinen ja se pystyy uskomattomiin suorituksiin. Kehosi on sinun omasi ja se on asuinsijasi koko elämäsi ajan. Kehoa ei voi vaihtaa, mutta sitä voi vaalia ja kehittää tai antaa sen rapistua. Tosin harva antaa kehonsa rapistua tietoisesti ja tarkoituksella. Joskus asiat saattavat vain ajautua siihen voimavarojen ollessa vähissä. Me olemme inhimillisiä, eikä kukaan ole täydellinen. Ihminen on monimutkainen kokonaisuus, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen.

    Psykofyysisessä fysioterapiassa ajatellaan lähtökohtaisesti tämän näkökulman kautta. Keho ja mieli eivät ole erillisiä, vaan erottamattomasti yhtä. Kehotietoisuuden avulla voi kehittää itseään myös psyykkisesti ja parantaa itsetuntemusta. Kehon ja mielen yhteyttä voi siis harjoittaa.

    Onneksi tästä kehon ja mielen yhteydestä ollaan nykyään yhä paremmin tietoisia. Ehkä se on nyky-yhteiskunnan kiihtyvässä maailman menossa pienoinen ”pakko” alkaa kuuntelemaan, mitä kehomielellä on sanottavaa. Etteivät kaikki uupuisi tai masentuisi. Tai vaikka pääsisi käymään siten, että masentuu tai uupuu, löytäisi keinoja parantumiseen esimerkiksi kehon avulla.

    Sinua saattaa kiinnostaa myös: Mitä on psykofyysinen fysioterapia?

    Keholla on paljon sanottavaa

    Keho ja aivot ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa ja keho lähettää meille paljon viestejä. Jotkut viestit ovat pienempiä kuin toiset ja osa viesteistä on äärimmäisen tärkeitä. Keho kertoo meille valtavasti asioita. Se kertoo viisauksiaan kuiskaten ja tarvittaessa vaikka huutaa niitä. Se kertoo perustarpeista, kuten unesta, janosta ja nälästä. Se kertoo kun olet rakastunut tai ihastunut. Se kertoo kun stressin määrä ylittää sietokyvyn rajat.

    Keho kertoo muistakin tunteista, kuten ilosta, surusta tai varoittaa vaarasta akuutilla kivulla. Kivuitta juuri kukaan meistä ei elämästä selviä. Poikkeuksena harvinainen sairaus, CIPA (Congenital Insensitivity to Pain with Anhidrosis), jossa ihminen ei tunne kipua, jolloin kivuttomuus aiheuttaa huomattavat haasteet hengissä selviämiselle.

    Mutta meille kipua normaalisti tunteville ihmisille kipu kertoo muustakin kuin akuutista vaarasta. Jos esimerkiksi istut pitkään, saattaa selkää tai jalkoja alkaa ”kolottamaan”, jolloin tuntemus voi olla merkki siitä, että olisi hyvä nousta ylös hetkeksi jaloittelemaan. Tai jos hartioita kivistää näyttöpäätetyössä, voi kevyt taukojumppa olla paikallaan. Nämä ovat kehon viestejä siitä, että ihminen on luotu liikkumaan. Tai edes välillä vaikka vaan vähäsen liikuskelemaan, vaihtamaan asentoa.

    Kehon tarkkailu voi joskus mennä myös liiallisuuksiin. Esimerkiksi jos kipu on pitkittynyt ja jos odotusarvo tilanteesta on negatiivinen ”kun taivutan selkääni näin, se tulee kipeäksi”, voi kipu suurentua odotusarvon mukaisesti. Ajatuksilla on iso vaikutus siihen, miten koemme kokemuksia. Kuten kaikkiin kokemuksiimme, myös kipukokemukseen vaikuttaa koko eletty elämä. Kivun kokemiseen voidaan kuitenkin vaikuttaa. Pitkittynyttäkin kipua voi oppia lievittämään. Psykofyysisiä lääkkeettömiä kivunhoitokeinoja on vaikka kuinka! 🙂

    Kehotietoisuus on avain kehomieleen

    Kehoa kuuntelemalla voi oppia jotain myös omasta mielestään, ja päinvastoin. Tunteet syntyvät kehomielessä ja tuntuvat kehossa ja vaikuttavat mieleen. Myös ajatukset vaikuttavat mielen kautta kehoon ja mieli taas vaikuttaa tunteisiin. Kehon ja mielen yhteys on kiistaton.

    Tunteet voivat näkyä kehossa myös ulospäin, esimerkiksi erilaisina asentoina tai eri tapoina liikkua ja käyttää kehoa. Vihaisen ihmisen voi helposti ajatella puristavan sormet nyrkkiin ja jopa heristävän nyrkkiä tai hän voi kärsiä esimerkiksi lihasjännityksistä. Padotut tunteet voivat ”kertyä kehoon” ja olosta voi tulla hyvinkin tukala. Keho tuo lopulta tunteet näkyviin.

    Entä jos stressi on kovin pitkäkestoista? Sekin saattaa ilmetä kehossa esimerkiksi erilaisina kipuina ja kireyksinä, vatsavaivoina, epätasapainoisena hengityksenä, ahdistuksena, hyvin monenlaisina oireina. AIna kaikkia oireita ei välttämättä edes oivalla stressiperäisiksi. Keho kuitenkin ilmoittaa muutoksen tarpeesta. Mitä muutosta keho kaipaa?

    Kehotietoisuutta parantamalla on mahdollista saada yhteys kehomieleen ja ymmärtää itseä paremmin. Et tarvitse siihen mitään vippaskonsteja tai taikajuttuja. Tunteiden kehollisuus ei ole mystinen juttu, vaan se liittyy meidän autonomisen hermoston toimintaan. Oppimalla ymmärtämään tunteiden ja autonomisen hermoston yhteyttä, voi oma tunnesäätelykin helpottua.

    Mitä sitten tarvitaan kehotietoisuuden harjoittamiseen? Optimaalisinta olisi, jos pystyt olemaan ja kokemaan kehoasi turvallisessa tilanteessa. Lopulta et tarvitse kuin oman läsnäolon ja huomion suuntaamisen kehoon. Keho kertoo loput. Oivallinen apu on myös psykofyysisessä fysioterapiassa, jossa voidaan tutustua kehollisuuteen turvallisessa ympäristössä, asiakkaan tahtia kunnioittaen.

    Koska keho taltioi kaiken elämänhistoriamme ja historiaan saattaa mahtua myös traumatisoivia tapahtumia, koen tärkeäksi tuoda esille seuraavan asian. Traumaattisten tapahtumien synnyttämät kehomuistot ja niiden parissa työskentely voivat vaatia ammattilaisen tukea. Esimerkiksi yksinkertainen läsnäoloharjoitus saattaa tuoda traumamuiston esiin. Jos et ole varma, miten edetä, juttele asiasta lääkärisi kanssa ja/tai etsi itsellesi kehosuuntautunut terapeutti. Yksin ei tarvitse eikä saa jäädä painavien tapahtumien kanssa. Apua on olemassa ja jokaisella on siihen oikeus.

    Julkaistu

    Onko sinulla terve ja joustava ruokasuhde?

    Miten suhtaudut ruokaan ja syömiseen? Miksi syöt? Elätkö syödäksesi vai syötkö elääksesi? Millainen ruokailija olet? Herättääkö ruoka tunteita? Vai sääteletkö ruualla tunteita? Toimiiko ruoka palkintona? Oletko ajatellut suhdettasi syömiseen? Millainen ruokasuhde sinulla on? Onko ruokasuhteesi joustava vai jäykkä?

    Paljon kysymyksiä. Ruokailu voi herättää paljon tunteita ja muistoja. Ruoka on ollut elämässämme syntymästä saakka ja tarvitsemme sitä läpi elämän. Ruokailu sinällään on yksinkertainen tapahtuma. Otat ruokaa suuhun, tarvittaessa pureskelet ja nielet. Ihminen tarvitsee ravintoa elääkseen, mutta ruoka on yhteydessä elämässämme moneen muuhunkin asiaan. Ja siinä vaiheessa ruokailu ei enää ehkä olekaan niin yksinkertaista.

    Ruokailu on hyvin usein sosiaalinen tapahtuma. Ruoka liittyy juhliin, ristiäisiin, syntymäpäiviin, häihin ja hautajaisiin. Myös arkeen, ruokatunteihin, firman pikkujouluihin, tupareihin, läksiäisiin, leffailtaan, you name it.

    ”Ota vähän kakkua!”

    On paljon tilanteita, joissa ihmisen oletetaan syövän. Voi olla jopa paheksuttavaa jos jättää syömättä. Esim. juhlissa tai jos kylään mennessä tarjotaankin jotain syötävää. ”Ota nyt edes yksi pulla!” ”Noinko pienen palan kakkua otit?”

    Onko ok paheksua jos kyläilijä ei syystä tai toisesta haluakaan syödä tarjottua? Voiko kieltäytyä vaikka tilanne ”ohjaa” syömään? Kuka on vastuussa syömisen tai syömättä jättämisen herättämistä tunteista?

    Ruokailu on jännä juttu, se ikään kuin kuuluu kaikille, vaikkei se oikeasti kuulu kenellekään muulle kuin syöjälle itselleen. Tai näin sen pitäisi olla. Painon kanssa sama juttu. Myös paino tuntuu olevan yleistä ”riistaa”, siitä enemmän toisessa postauksessa. Kuitenkin valitettavan usein ihmiset kommentoivat toistensa syömisiä, olet varmaan havainnut saman?

    ”Eikö sinun kannattaisi jättää tuo syömättä?”
    ”Miten jaksoit syödä noin paljon!”
    ”Oletko jollain dieetillä?”
    ”Ota nyt edes yksi pala!”
    ”Syöt kuin lintu!”
    ”Söisit nyt edes vähän niin lihoisit!”

    Kommentteja on laidasta laitaan. Ne voivat tuntua harmittomilta tokaisuilta jutustelun lomassa. Ruokailun kommentointi on niin syvään juurtunut tapa kulttuurissamme että sitä saattaa tehdä ihan huomaamattaan. Kommentoija ei varmasti tule ajatelleeksi, tukeeko kommentillaan syöjän hyvinvointia ja tervettä ruokasuhdetta. Terveen tai sairaan ja vääristyneen tai haasteellisen ruokasuhteen raja voi olla hiuksenhieno. Sama koskee ammattilaisten tekemää ”ruokavalistusta”. Koskaan ei tiedä, mitä syömiskäyttäytymisen taustalla mahdollisesti on.

    Ruokarauhaa jokaiselle

    Kaikille soisi ruokarauhan. Jokaisen syömisen ja valintojen motiivit ovat erilaiset ja täysin henkilökohtaiset. Syöminen on henkilökohtainen ja voi olla hyvinkin arka asia. Rennon ja mutkattoman ruokasuhteen toisessa päässä on rajoittunut ja jäykkä ruokasuhde, joka voi pahimmillaan viedä syömishäiriöön. Ei siis välttämättä ole mikään pikkujuttu kommentoida muiden syömisiä, siinä voi olla riskinsä.

    Syömistavat ja -tottumukset muotoutuvat lapsuudessa ja ruokasuhde muuttuu läpi elämän. Pysyviksi juurtuneita tapoja on hankala muuttaa. Jos hyvinvointi kuitenkin kaipaa muutosta jo opittuihin tapoihin, on uusia tapoja täysin mahdollista opetella. Eikä koskaan ole liian myöhäistä. Muutos lähtee aina läsnäolosta ja oivalluksesta. Ilman asian tietoista huomaamista on hyvin vaikeaa, ellei mahdotonta, muuttaa omaa käyttäytymistään.

    Herkkuja, herkkuja, herkkuja… ja mitä ne tekevät ruokasuhteelle?

    Haluaisin vähän ravistella ”herkuttelun” käsitettä. Moni mieltänee ”herkut” joko makeiksi, rasvaisiksi tai suolaisiksi naposteltaviksi. Ja ne taas mielletään joksikin kielletyksi, tai vähintään niiden käyttöä pitäisi ainakin voimakkaasti rajoittaa. Karkit, kakut, pullat, keksit, jäätelöt, limpparit, suolakeksit, sipsit, suolapähkinät ja -tikut, piirakat jne. Näitä usein herkuilla tarkoitetaan, eikö?

    Mikä on sinun lempiruoka? Jos sinulla ei ole yhtä tiettyä lempiruokaa, mitkä ruoat ovat sinusta herkullisia? Eikö kaikista ruoista voida puhua ”olipas herkullista”, jos ruoka on erityisen hyvän makuista? Kaikki erityisen hyvältä, maukkaalta maistuvat ruoat ovat tavallaan herkkuja. Missä vaiheessa herkuttelulle on tullut negatiivissävytteinen kaiku?

    ”Minun täytyy rajoittaa herkuttelua, ettei paino nouse.”

    Sinullakin lienee kokemusta siitä, että herkuilla tarkoitetaan aiemmin lueteltuja tiheäkalorisia syömisiä. Mutta eikö vain kaikkea ruokaa voisi kutsua herkuksi, sen enempää rajaamatta niiden merkitystä? Eikö ”kielletty hedelmä” houkuta usein ”sallittua hedelmää” enemmän? Voisiko kaikki ruoka olla sallittua?

    Mitä on kohtuus?

    Joustavassa ruokasuhteessa mikään syöminen ei ole lähtökohtaisesti kiellettyä. Merkittävämpää on, että pääsääntöisesti söisi monipuolisesti jotakuinkin lautasmallia ja ruokakolmiota mukaillen, toki oman kehon tarpeet huomioiden. Kun päälinjat ravitsemuksessa on kunnossa, mahtuu ruokavalioon myös niitä ”sattumia”, eli makeita, rasvaisia ja runsasenergisiä syömisiä. Näin mistään ei tarvitse totaalikieltäytyä ja voi sallia itselleen tietoisesti vaikkapa leivoksen hyvällä omalla tunnolla, ilman syyllisyyttä tai häpeää. Asia on hyvin yksinkertainen mutta se ei todennäköisesti käytännössä kuitenkaan mene ihan niin yksinkertaisesti ajatuksen tasolla. Vai meneekö? Jos sinulla on mutkaton suhde ruokaan, hieno juttu! 🙂 Entä jos ruokasuhde on kaikkea muuta kuin helppo ja mutkaton? Ei hätää, asialle on paljonkin tehtävissä, kun vain haluat lähteä matkalle tutustumaan itseesi ja omiin tapoihisi.

    Ruokasuhteen työstäminen

    Oletko koskaan ajatellut tarkemmin omaa ruokasuhdettasi? Jos suhde ruokaan on joustava ja paino tai ruoka ei vaadi jatkuvaa huomiota elämässä, voi kaikki olla kunnossa. Voit onnitella itseäsi mikäli näin on!

    Yli- tai alipaino saattavat kuitenkin olla merkkejä ruokasuhteen haasteista. Erityisesti painonhallinnassa omaa suhdetta ruokaan kannattaa tarkastella, onhan toivottavasti tavoitteena tehdä pitkäaikaisia ja hyvinvointia tukevia muutoksia omiin tapoihin.

    Onko sinun ruokasuhteessa haasteita? Haluaisitko työstää asioita lempeän ohjauksen avulla? Itseen voi tutustua myös ruokasuhteen näkökulmasta ja omaa suhdetta syömiseen voi työstää monenlaisten kokemuksellisten harjoitusten kautta. Yksi keino tähän on psykofyysinen fysioterapia ja ruokasuhteen työstämiseen perehtynyt ammattilainen.

    Olen erityisen kiinnostunut kehon ja mielen yhteydestä ja siitä, miten voisimme kehomielen avulla muuttaa tapojamme. Tutustumalla omaan kehoon ja opettelemalla kuuntelemaan kehon viestejä keho voi olla avuksi monessa! Kehotietoisuuden parantumisen myötä myös kehotunnetaidot paranevat ja itsesäätely helpottuu. Lähde kanssani tutkimusmatkalle omaan ruokasuhteeseesi hyvinvointia tukien! Autan sinua mielelläni!

    5 asiaa, joiden avulla voit pohtia, mitä ruokasuhteellesi kuuluu:

    • tunnistat helposti nälän ja kylläisyyden tunteita sekä toimit huolettomasti pääasiassa niiden mukaan
    • pystyt helposti lopettamaan syömisen kun olet kylläinen etkä syö itseäsi ähkyyn saakka
    • kaikki ruoka on sallittua, eikä ruoan tai kehon ajattelu vie kohtuuttomasti aikaa arjesta
    • ruokamäärät ovat kohtuullisia eikä ruokaan liity häpeää tai syyllisyyttä
    • ruoka tukee hyvinvointia ja jaksamista, se on monipuolista eikä sitä ei tarvitse ”ansaita” vaan syömiseen liittyvät tunteet ovat neutraaleja tai positiivisia

    Moneenko väittämään voit samaistua? Onko jotain, mitä haluaisit muuttaa, jotta hyvinvointisi paranisi?

     

    Sinua saattaa kiinnostaa myös: Syömishäiriö ei katso painoa, ikää tai sukupuolta.
    Jos koet tarvetta tarkistella tai testata omaa syömiskäyttäytymistä, kurkkaa em. artikkeli, löydät sieltä testilinkkejä!

     

    Julkaistu

    Syömishäiriö ei katso painoa, ikää tai sukupuolta

    Tiesitkö, että valtaosa syömishäiriötä sairastavista ei ole laihoja? Usein syömishäiriöistä puhuttaessa saattaa yleinen oletus olla, että ollakseen syömishäiriö, se näkyy päällepäin, ja vieläpä niin, että kyseessä on alipaino. Väärin. Syömishäiriö voi olla kenellä tahansa kokoon katsomatta. Itse asiassa syömishäiriöön sairastunut on todennäköisemmin yli- kuin alipainoinen.

    Syömishäiriö ei myöskään ole kiinni iästä tai edes sukupuolesta. Nuorten syömishäiriöistä puhutaan paljon, mutta kaikissa ikäryhmissä voi esiintyä syömishäiriötä.

    Keho- ja ruokasuhteen haasteita

    Syömishäiriöissä suhde syömiseen ja omaan kehoon on jollain tavalla vääristynyt. Niin ruokasuhde kuin kehosuhde voivat muuttua joustamattomaksi tai muutoin haastavaksi missä tahansa elämän vaiheessa. Syöminen tai syömättömyys voi olla apuna vaikean elämäntilanteen tai tunteiden hallinnassa. Jos syöminen tai syömättömyys tuntuu hallitsevan elämää, voi olla hyvä lähteä tarkastelemaan syömishäiriön tai häiriintyneen syömisen mahdollisuutta.

    Syömishäiriötä ei välttämättä näe ulospäin. Kukaan ei voi ulkoapäin määrittää, millaista kärsimystä ihminen käy päänsä sisällä. Samoin kuin ei voi muidenkaan mielenterveyden häiriöiden kanssa. Ulkonäkö ja -muoto voi pettää kaikki ennakko-oletukset. Ei pitäisikään koskaan olettaa mitään, vaan kysellä suoraan ihmiseltä itseltään miten hän voi.

    Syöminen tai syömättömyys – syömishäiriön salakavala säätelykeino

    Syömishäiriö ei oikeastaan ole itse ongelma, vaan se on oire jostakin syvemmältä. Oireen juuret voivat yltää esimerkiksi lapsuuteen, liittyä tunnesäätelyyn, trauma- tai kriisitilanteisiin tai muihin haastaviin elämäntilanteisiin. Syöminen tai syömättömyys on tullut avuksi tunteiden ja oman olon, ehkä elämänkin säätelyyn ja kontrollointiin.

    Kehon viestien, kuten kylläisyyden ja nälän tunteiden tunnistaminen voi olla haastavaa syömishäiriöön sairastuneelle. Myös väsymystä saattaa olla hankala tunnistaa.

    Syömishäiriötä sairastavalla saattaa mennä pitkänkin aikaa, ennen kuin huomaa tilanteensa vakavuuden. Syömishäiriö kehittyy yleensä vähitellen, ja sairastunut voi piilotella ongelmallista käyttäytymistään. Tai itse asiassa syömishäiriö tekee kaikkensa, jottei paljastuisi. Syömishäiriöistä varsinkin anoreksiassa sairaudentunnottomuus on tyypillistä. Lähipiiri voi siten olla merkittävässä asemassa hoitoon hakeutumiseen kannustamisessa.

    Syömishäiriöistä tavallisimpia ovat ns. epätyypilliset syömishäiriöt. Yleisin epätyypillinen syömishäiriö on BED (binge eating disorder) eli ahmintahäiriö. Ahmintahäiriössä ihminen ahmii ruokaa, mutta ei oksenna syömäänsä kuten bulimiassa (joka on ahmimishäiriö, jossa syömistä usein seuraa oksentaminen tai muu laihduttamista tukeva toiminta). Laihuushäiriö (anoreksia) on syömishäiriöistä tunnetuin, joskin luultavasti harvinaisin. Anoreksia taas todennäköisesti näkyy ulospäin, vaikkakaan ei aina.

    Kehosuhde ja kehonkuva vääristyvät syömishäiriössä

    Kehosuhteen haasteet ovat yleisiä syömishäiriöissä. Kehoa voidaan kurittaa, rankaista ja jättää kehon tarpeet huomioimatta. Liikkumalla saatetaan ”ansaita” makeita herkkuhetkiä tai ahmimisella palkitaan itseä rankan päivän päätteeksi. Väsymys voi edesauttaa ahmintaa. Syömättömyydellä voidaan yrittää laihduttaa jo valmiiksi laihaa kehoa. Oireita on laidasta laitaan. Syömishäiriö ”vie” ja ihminen ”vikisee”.

    Epäiletkö syömishäiriötä tai häiriintynyttä syömiskäyttäytymistä?

    Jos olet ylipainoinen, sinulla on ahmintaoireita ja syömiskäyttäytymisesi huolettaa, voit käydä testaamassa omia syömistapoja Terveyskylän sivuilla: syömistapakysely (BES).

    Jos epäilet laihuus- tai ahmimishäiriötä, käytä syömishäiriöseulaa (SCOFF).

    Kyselyitä kannattaa käydä täyttämässä myös ihan mielenkiinnosta. Niiden kysymyksistä saa hyvin osviittaa ja pohdittavaa omista syömistavoista ja kehosuhteesta.

    Voit käydä lukemassa lisää syömishäiriöistä esim. Syömishäiriöliiton sivuilta.

    Mikä avuksi?

    Ruokasuhde tai kehosuhde voivat olla haasteellisia myös ilman syömishäiriötä. Vaikka omaisi syömishäiriölle tyypillisiä oireita, eivät diagnostiset kriteerit välttämättä täyty. Kriteerien täyttymistä ei tarvitse tai edes pidä odotella, vaan on erittäin suotavaa hakea apua jo hyvissä ajoin. Kehon ja ruoan aiheuttamien ajatusten ja tunteiden äärellä työskentely toimii loistavasti myös ennaltaehkäisevässä mielessä!

    Onko sinulla mustavalkoista ajattelua koskien ruokaa tai liikkumista? Teetkö itsellesi tiukkoja sääntöjä? Soimaatko itseäsi helposti? Vedätkö helposti ”övereitä”?

    Psykofyysinen fysioterapia voi olla sinulle avuksi, mikäli haluat työskennellä oman keho- tai ruokasuhteesi äärellä, opetella kehotunnetaitoja ja parantaa itsetuntemusta. Kaikille soisi hyvän olon omassa kehossaan, voisiko olla sinut itsensä kanssa? Vastaanotolle olet tervetullut juuri sellaisena kuin olet! <3

    Sinua saattaa kiinnostaa myös: Onko sinulla terve ja joustava ruokasuhde?

    Julkaistu

    Liikuntamotivaatio, mistä se löytyy?

    Liikuntamotivaation tiellä esteitä?

    Liikunta tekee hyvää. Kaikkien pitäisi liikkua. Liikunta parantaa vastustuskykyä. Parempi kunto auttaa jaksamaan arjessa. Liikunta tukee myös mielenterveyttä. Liikunnalla hoidetaan ja ennaltaehkäistään monia sairauksia ja hoidetaan kipuja. Liikkumalla vähentää riskiä sairastua mm. muistisairauksiin ja liikunta parantaa kognitiivisia taitoja. Liikkuminen tukee myös unta ja auttaa painonhallinnassa. Ihminen on luotu liikkumaan. Jne, jne. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Mikä on sinun liikuntamotivaatiosi?


    Kaikkihan me tiedämme liikunnan monet hyvät terveysvaikutukset. Moni tietää myös liikkumisen suositukset, joista voit lukea lisää UKK-instituutin sivuilta. Tulisi liikkua vähintään 2,5h viikossa reippaasti ja lisäksi harjoittaa lihaskuntoa ja liikehallintaa kaksi kertaa viikossa. Vähintään. Pikkaisen nopeammin pääsee vähimmäissuosituksiin kun muuttaa liikunnan rasittavaksi, jolloin tulisi liikkua ainakin 1h 15min. Nuo vähimmäismäärät taas pitäisi moninkertaistaa, jotta saisi parhaan mahdollisen hyödyn liikunnasta. Ähkyhän tässä tulee, millä ihmeen ajalla ehtii ja jaksaa liikkua kaiken arjen pyörittämisen ohella?


    Maailmalla tehdään jatkuvasti tutkimuksia siitä, miten liikunta hyödyttää meitä. Suositusten tulee perustua tutkittuun tietoon, jotta niillä olisi vakaa tietoperusta. Mutta entä jos tieto ei riitä motivoimaan?

    Liikuntamotivaatio hukassa?

    Miksi sitten voi olla niin hankala motivoitua liikkumaan? Entä jos se ei yhtään kiinnosta? Entä jos kaikki muu kiinnostaa enemmän? Jos ei vaan ole löytänyt sitä omaa kivaa liikuntamuotoa? Entä jos kokee pärjäävänsä ihan hyvin ilman liikuntaa? Voisiko silloin miettiä, mikä itselle on tärkeää? Mitkä asiat tekevät sinut onnelliseksi? Mitä asioita sinä pidät merkityksellisinä? Mihin sinä haluaisit muutosta? Mitä parempi kunto merkitsisi sinulle sinun omassa arjessasi? Haluaisitko, ettei työ imisi sinusta kaikkia mehuja? Jaksaisitko paremmin touhuta omien lasten kanssa? Tai kenties pysyä lastenlasten vauhdissa mukana? Vai auttaisiko parempi lihaskunto tai kehon hallinnan paraneminen selkäkivun hoidossa? Vai haluaisitko yksinkertaisesti jaksaa omassa arjessa paremmin?

    Hyötyä hyötyliikunnasta!

    Kaikenlaisen hyötyliikunnan voi nostaa tärkeään arvoon. Sitä tärkeämpään, mitä vähemmän arjesta tuntuu löytyvän aikaa suunnitellulle liikunnalle. Jo pelkästään istumisen vähentämisen tai portaiden käyttämisen hissin sijaan voi muistaa tekevän itselleen hyvää. Tai lasten kanssa peuhaamisen. Työskentely jalkojen varassa istumisen sijaan pitää alaraajojen isot lihasryhmät työssä. Kotityötkin menevät hyötyliikunnasta. Mutta entä jos haluaa kohottaa kuntoa? Silloin olisi liikuttava siten, että hengästyy ja hikoilee.


    Omaa liikkumissuhdetta on hyvä tarkastella tietoisesti. Minkälainen liikunta tuntuisi kivoimmalta? Jos mikään ei nappaa, löytyisikö huonoista vaihtoehdoista kuitenkin joku vähemmän huonompi? Voisiko muistella liikunnan jälkeistä hyvää oloa? Liikutko mieluummin yksin vai ryhmässä? Korona-aika on tuonut haasteita yhden jos toisenkin liikkumiseen. Kuntosalit, uimahallit, ryhmäliikuntatilat ovat olleet suljettuina. Poikkeusajan liikuntaan on ehkä joutunut keksimään uusia sovellutuksia. Kehon painollakin pystyy onneksi ihan hyvän lihaskuntotreenin tekemään ja ulkona liikkumista onneksi ei ole kielletty missään vaiheessa.

    Miten saat liikuttua tästä kaikesta huolimatta?
    Mistä löydät oman liikuntamotivaatiosi?

    Terveyskylästä löytyy esimerkiksi virtuaalinen liikkumisen aloittamisen omahoito-ohjelma. Mikäli kaipaat kasvokkaista tukea liikuntamotivaation etsimiseen tai sinulle sopivien liikuntamuotojen löytämiseen, voit hakeutua esimerkiksi fysioterapeutin vastaanotolle. Olen mielelläni sinulle apuna ja tukena sisäisen motivaation metsästyksessä! Kurkkaa yhteystiedot, sähköpostilla tavoitat nopeiten. Yhdessä voimme kartoittaa sinun kehollesi ja voimavaroillesi sopivimmat tavat liikkua.

    Viisi asiaa, joiden avulla voit helpottaa liikkeelle lähtöä:

    1. Arvosta pieniäkin liikuntahetkiä. Älä ajattele, että vain tunnin lenkki kelpaa. Valitse sellainen
      liikuntamuoto, joka on sinulle mieluisin. Muista hyötyliikunta ja tiedosta liikutko helpoimmin
      kotona vai kodin ulkopuolella.
    2. Harjoittele lähtemistä ja ryhtymistä. Kun saat vaatteet päälle ja kengät jalkaan, painele ovesta pihalle. Tai vaihtoehtoisesti rullaa jumppamatto lattialle tai tee tilaa huoneeseen ja valmistaudu jumppahetkeen. Jos jäät empimään ja suunnittelemaan, tuossa ajassa olisit jo tehnyt edes sen pienen liikuntapyrähdyksen!
    3. Ajattele liikuntaa pitkän tähtäimen sijoituksena. Kunto ei nouse samantien, vaan vaatii sinnikästä harjoittelua. Mutta jos lähdet huonokuntoisena liikkumaaan, kunto lähtee nousemaan kohisten!
    4. Muista aloittaa maltilla. Tee alkuun ennemmin liian vähän kuin liikaa, ettei hommasta mene maku liian kovien lihaskipujen vuoksi. Opettele tuntemaan omat rajasi, kehosi kyllä kertoo kun kuuntelet.
    5. Kilauta kaverille. Kaksin voi olla helpompi liikkua, ja kun on sopinut liikuntatreffit, tulee helpommin lähdettyä.
    Julkaistu

    Mitä on psykofyysinen fysioterapia?

    Monesti kuulee jonkun ihmettelevän, mitä fysioterapeutti oikein työkseen tekee. ”Etkö olekaan hieroja?” lienee tyypillinen kysymys, jonka varmasti moni fysioterapeutti on uransa aikana kuullut. Minulta kysytään usein, mitä on psykofyysinen fysioterapia? Siinä on jokin omituiselta kuulostava etuliitekin edessä. Uskaltaakohan sellaista tekevään edes ottaa yhteyttä, rupeaako se kalloa kutistamaan? – Heh, ei sentään!

    Seuraavassa lainattu Psykofyysisen fysioterapian yhdistyksen sivuilta hieman tietoa, joka vastaa lyhyesti kysymykseen:

    Mitä on psykofyysinen fysioterapia?

    Psykofyysinen fysioterapia on fysioterapian erikoisala, jonka tavoitteena on ihmisen kokonaisvaltaisen toimintakyvyn edistyminen. Psykofyysistä fysioterapiaa toteutetaan yksilö- tai ryhmäterapiana ja sen perustana on psykofyysinen eli ihmisen kokonaisvaltaisuutta korostava ihmiskäsitys.

    Keskeistä asiakkaiden kanssa työskentelyssä on ymmärrys siitä, että keho ja mieli muodostavat kokonaisuuden ja ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa keskenään. Kehon tuntemukset vaikuttavat mieleen, toisaalta tunteet ja ajatukset heijastuvat liikkumiseen ja kokemukseen omasta kehosta.

    Kokemuksellisuus merkityksenä

    Psykofyysinen fysioterapia perustuu kokemukselliseen oppimiseen, jonka avulla asiakas saa selviytymiskeinoja ja ratkaisumalleja elämäänsä. Psykofyysinen fysioterapia mahdollistaa oman kehollisuuden kokemisen, tunnistamisen ja hyväksymisen. Kuntoutuksessa huomioidaan myös hengityksen, asentojen ja liikkumisen nostamien tunteiden, ajatusten ja kokemusten merkitys ihmiselle.

    Fysioterapian tavoitteet määräytyvät aina asiakkaan omien tavoitteiden, voimavarojen ja elämäntilanteen mukaan. Asiakasta tuetaan ja kannustetaan ottamaan vastuuta kuntoutumisestaan, askel askeleelta. Tärkeää on, että asiakas oppii oman kehon kautta vaikuttamaan elämäänsä.

    Psykofyysisessä fysioterapiassa huomioidaan kehon asentoihin, liikkumiseen ja hengitykseen liittyvien kokemusten, tunteiden ja ajatusten merkitys. Työvälineitä ovat esimerkiksi liike-, hengitys- ja kehotietoisuusharjoitukset, pehmytkudoskäsittelyt sekä vireystason säätelyä ja vuorovaikutusta vahvistavat harjoitukset.

    Psykofyysinen fysioterapia on lähestymistapa, joka soveltuu kaikkeen fysioterapeuttiseen työhön. Psykofyysistä työskentelyä suositellaan erityisesti ihmisille, joilla on:

    • mielenterveyden ongelmia, esim. masennusta, syömishäiriöitä tai paniikkioireita
    • stressioireita, jännittyneisyyttä, ahdistuneisuutta tai uupumusta
    • unihäiriöitä tai unettomuutta
    • pitkittyneitä kiputiloja
    • haasteita perusliikkumisessa tai oman kehon tiedostamisessa
    • traumasta tai post-traumaattisesta stressireaktiosta aiheutuvia fyysisiä oireita

    Psykofyysisen kuntoutuksen avulla voi oppia monenlaisia taitoja

    Psykofyysisen fysioterapian arvioinnissa korostuu asiakkaan kokema muutos omassa kehossa ja elämässä. Asiakas voi kehon avulla tehtyjen oivallusten kautta löytää elämään uusia selviytymiskeinoja ja toimintamalleja.

    Harjoittelun myötä kehittyvät oman kehon ja kehon reaktioiden kokeminen, tunnistaminen ja hyväksyminen. Kehotietoisuuden lisääntyessä voi esimerkiksi löytää turvallisen kontaktin itseensä, oppia kivun, stressin ja työasentojen säätelyä tai vaihtoehtoisia tapoja liikkua. Kehon kanssa tutuksi tuleminen voi lisätä kehoarvostusta ja parantaa kehonkuvaa sekä itsetuntemusta.

    Lähde: https://psyfy.net/psykofyysinen-fysioterapia/esittely/

    Tervetuloa psykofyysiseen fysioterapiaan, etsitään yhdessä keinoja sinun hyvinvointisi tueksi!

    Lue lisää: https://fysioahonlaita.fi/psykofyysinen-fysioterapia/