fbpx

Oma kokemus hermoston rauhoittamisesta

Olen aina ollut herkkä ihminen. Erityisherkäksikin miellän itseni. Tunneskaalani on tosi laaja, ja tunnehuiput tuntuvat olevan tosi voimakkaita. Lähes jokaisen tunteen ”ääripäässä” on ollut löydettävissä kyyneltyminen. Olen aina ajatellut, että olen vai herkkä, ja tämä on minun ominaisuuteni ja sen kanssa on vain elettävä.

Olen aina ollut myös herkästi säpsähtelevä, saatan säikähtää helposti vaikka tietäisin esim. että joku on kävelemässä nurkan takaa. Säikähdän helposti myös kovia ääniä. En voi sietää sitä, jos joku säikäyttää minut, koska se aiheuttaa niin voimakkaan reaktion kehossa.

Sellainen ihminen, joka ei ole säikähtämisestä millänsäkään, ei voi ymmärtää henkilöä, joka säikähtää helposti! Se tuntuu aivan kamalalta, keho menee hälytystilaan ja se voi kestää vielä useita minuutteja säikähdyksestä. Öyh… ei kiva, ei ollenkaan.

Keinutuolissa keinuminenkin on ollut aina vähän pelottavaa ja kaikenlaiset taaksetaivutusta vaativat liikkeet. Myös käsien ja jalkojen koordinaatio on ollut hieman hakusessa. En ole koskaan käsittänyt miksi, mutta nyt ymmärrän.

Koulussa koetilanteissa tuntui, että asiat häviää mielestä, enkä oikein saanut itsestä kaikkea irti, vaan tenttitilanne vaati aivan hurjaa pinnistelyä. Olin alisuoriutuja kovan paineen alla ja ajattelin tämän vain liittyvän (riittämättömään) osaamiseeni. Vaikkei sillä lopulta ollut mitään tekemistä osaamisen kanssa…

Myös mielialani vaihtelivat tosi nopeasti, tuntui etten aina itsekään pysynyt perässä.

Lisäksi olin jo pitkään ollut kuormittunut ja stressaantunut tosi herkästi. Toki olen iän myötä oppinut säätelemään kuormitusta ja vähentämään stressaavia tekijöitä.

Ajan kuluessa, siis tarkemmin vuosien kuluessa, olen onnistunut kääntämään herkkyyteni vahvuudekseni. Helppoa se ei ole ollut, olen käynyt myös terapiassa pohtimassa asioita. Olen opetellut monia niin mielen kuin kehon rentoutumiskeinoja ja useat ovat auttaneetkin. Erityisen hyödylliseksi olen kokenut läsnäoloharjoittelun ja siihen yhdistetyn kehotietoisuuden.

Pitkän ajan itseen tutustumisen, oman sisäisen maailman kirkastamisen ja tunnetyöskentelyn avulla olen aika sinut itseni kanssa, vihdoin.

Ajatuksen tasolla asiat olivat siis hyvin. Mutta hermosto tuntui jotenkin ylireagoivan asioihin, jotka eivät oikeasti olleet maata mullistavia. Voiko jokin olla pielessä, vaikka kaikki on hyvin? Jokin ylläpiti kuormittuneisuutta, en oikein osannut kuitenkaan sitä selittää.

Kun tutustuin sensomotoriseen työskentelyyn, en voinut kuin ihmetellä! Siis onkin olemassa ”hermostotestausta”, jonka avulla voidaan selvittää, kuormittaako jokin hermostoa. Hmm! Miksi näistä ei ole enempää tietoa saatavilla? Tämä täytyy saada käyttöön myös asiakastyöhön, sillä niin vaikuttavasta asiasta on kyse! Lähdin siis jälleen oppimaan lisää, mutta kuten kaikissa kehomielimenetelmissä, oma polku on kuljettava ensin.

Olin alkuun ehkä jopa hieman pelokkaan utelias. Voisiko minultakin löytyä hermostosta ylimääräistä kuormitusta? Mitä se tarkoittaa, jos löydöksiä tulee? Voisiko tästä menetelmästä oikeasti saada jotain apua ylitsevuotaviin tunteisiin? Enkö olekaan niin herkkä, kuin olen koko ikäni kuvitellut olevani (noin 40 vuoden ajan)? Täytyykö tässä vielä rakentaa koko identiteetti uudelleen? 😮

Taustalla minulla on pitkällistä kuormitusta useiden vuosien ajalta useista eri syistä. Lisäksi olen ollut aikoinaan, yli 15 vuotta sitten masentunut, uupunut ja uneton, sittemmin itseni toiseenkin kertaan hiljattain uuvuttanut. Olen siis oppinut, että uupua voi monella tapaa, tästä ehkä lisää jossain toisessa tekstissä.

Kuormitusta on siis riittänyt jo pidemmältä ajalta, läsnä ovat olleet myös toistuvat selkäkivut, jotka onneksi kehon hallinnan harjoitteilla ja kehotietoisuusharjoittelulla ovat hyvässä hallinnassa. Nykyään kipuja on enää ihan tosi harvoin. 😊

Mutta asiaan. Minulta testattiin hermostoa kuormittavia liikemalleja (ns. sensorefleksejä) ja bingohan sieltä tuli useamman sensorefleksin kohdalta (mm. moro-refleksi). Hermostoani kuormittivat yhä siis kehon sisäiset toiminnot, vaikka ulkopuolista kuormitusta oli elämässä muuten suht sopivasti.

Aloin hiljalleen rauhoittelemaan omaa hermostoa sensomotorisen harjoittelun avulla. Harjoitteet itsessään toimivat hyvin keskittymisen ja kehotietoisuuden tukena, mutta alkuun ne eivät muuten tuntuneet hirveästi missään tai miltään.

Kuitenkin hyvin usein, kun hermostoa lähdetään kuntouttamaan sensomotorisen harjoittelun avulla, voi tulla ”taantumaa” muutaman harjoitteluviikon jälkeen. Tarkoitan, että hermoston kuormituksesta aiheutuvat reaktiot / oireet yht äkkiä lisääntyvät, kun hermostossa alkaa tapahtua muutoksia. Itselle tämä tapahtui kolmannella harjoitteluviikolla.

Ihmettelin, miksi kaikki tunteet tuntuu jotenkin ylisuurilta. En käsittänyt yhtään, mistä nyt tuulee. Ulkopuolelta tulevaa kuormitusta toki oli tilanteessa, muttei mitenkään ylenmäärin. Itku oli tosi herkässä. En oikein keksinyt, miksi olin niiiin yliherkkä?! Jälkikäteen tajusin sen liittyneen hermoston kanssa työskentelyyn! Ja minun kohdallani moro-refleksijäänteen sammutteluun.

Voimakkaita tunnetiloja voi liittyä myös itsehoitoliikkeiden tekoon. Näitä ovat asiakkaanikin havainneet, tai toisaalta, harjoitukset voivat toimia myös vireystilaa laskevina. Itse alan lähes aina haukottelemaan ja silmätkin vuotavat usein, jos teen hermostoa rauhoittavia harjoituksia. Nämä ovat autonomisen hermoston reaktioita hoitoon, ja se on täysin ok! Hoito menee ns. perille. 😁 Toki harjoitusten toteutuksen ajankohta hyvä miettiä, ettei keskellä päivää käy nukuttamaan, jos on tarkoitus pysyä hyvässä vireessä.

Noin vajaa 2kk harjoiteltuani hermoston rauhoittamiseksi, ihmettelin erään tositosi rankan päivän jälkeen, miten kummassa olo on näin tasapainoinen, vaikkakin väsynyt. Normaalisti tunnehuippu olisi jo ylittänyt kyyneltymisen kynnyksen ja ajatukset kiertäisi kehää ja uni rakoilisi!

Mutta ei. Olo on vähän kuin olisin lievällä mielialalääkityksellä, mutta ilman sivuoireita. Joku nappasi tunnehuiput matalammaksi ja selkeytti ajatuksia.

Whaaat…?? Tältäkö oikeasti kuuluukin tuntua?! 😃

Olo on selkeä, tunteet pysyvät siedettävällä tasolla. Ajatukset eivät ole hallitsemattomia, vaan pystyn eriyttämään niitä oikein hyvin. (Ajatusten eriyttäminen on yksi psykologisen joustavuuden taidoista ja tähänkin on monenlaisia harjoituksia, mutta tämä ei nyt liittynyt tähän asiaan varsinaisesti.) En juurikaan murehdi. 😊

Täytyy myöntää, että harjoittelun aluksi olin tosi skeptinen, voiko ihan muutamalla kotiharjoituksella tulla tuloksia ja huomaanko niitä. Sillä olin kokeillut jo ennestään useiden vuosien ajan ihan hirmuisen määrän erilaisia harjoituksia ja menetelmiä, ja ajattelin, että ei enää voi löytyä tehokkaampia menetelmiä.

Voiko hermostoa oikeasti saada rauhoitettua ja kuormitusta vähennettyä, yksilöllisesti suunnitellun sensomotorisen harjoittelun avulla?

Kyllä todellakin voi, kun kyse on sensoreflekseistä. Ah, siis aivan mahtavaa!! 😍

Hermoston taustalla vaikuttava jatkuva taistele/pakene -reaktio oli minulla aiemmin vahvasti läsnä, vaikken tietenkään mihinkään ollut pakenemassa tai missään taistelemassa. Elin ihan tavallista turvallista arkea. Mutta hermosto oli VALPPAANA koko ajan ja se aiheutti ylimääräistä kuormitusta kaikkeen reagoimiseen, olemiseen ja tekemiseen. Moro-refleksijäänne kuormitti koko ajan taustalla hermostoa.

Olin ollut vuosia jo niin tottunut siihen olotilaan. Pärjäsin ihan hyvin, vaikken kaikesta harjoittelusta huolimatta saanut hermostoa rauhoiteltua kuin väliaikaisesti. Olotila palasi aina takaisin, ja ajattelin sen liittyvän herkkyyteeni tai introverttiuteeni. Mutta ei herkkyys tai introverttius tarkoita yhtä kuin jatkuvaa kuormittuneisuutta!

Miten sitä ihminen voikaan oppia itsestään jotain näin merkittävää. Aivan ihanaa!

Nyt kuormittuneisuus on vähentynyt. Stressinsieto parantunut. Tunnehuiput madaltuneet. Unikin parantunut. Ja nyt tiedän, miten saan hermostoa rauhoiteltua, kun siihen tulee taas tarvetta. Ja ennen kaikkea: osaan auttaa asiakkaitanikin rauhoittamaan omaa hermostoaan.

Lämpöisin, läsnäolevin ja kehotietoisin terveisin

Tanja

Lue lisää sensomotoriikasta ja reflekseistä.

 

Primitiivirefleksit

Kaikki tieto ihmiskehossa kulkee hermostoa pitkin. Se, miten tasapainoisesti hermosto toimii, vaikuttaa moneen asiaan, kuten motorisiin suorituksiin (fyysiset liikkeet), kognitiivisiin toimintoihin (ajattelutaidot), sekä tunnesäätelyyn ja tunneherkkyyteen. Kun hermosto on tasapainoisessa tilassa ja sensomotoriikka toimii optimaalisesti, mahdollistuu tällöin aivojen, aistien, tukirangan ja hermolihasjärjestelmän sulava yhteistyö. Tähän hermoston tilaan yhtenä tekijänä vaikuttavat kehitysheijasteet eli primitiivirefleksit.

Primitiivi- ja asentorefleksit

Sikiö- ja vauva-aikana meillä on liuta erilaisia refleksejä, eli kehitysheijasteita. Ne toimivat kasvun ja sensomotorisen kehityksen tukena. Refleksit jaetaan primitiivisiin ja asentoreflekseihin (kutsutaan myös posturaali-, spastiset- tai tooniset refleksit, asentoreflekseillä on siis monta nimeä).

Primitiivirefleksit alkavat kehittyä jo kohdussa ja ovat läsnä lapsen syntyessä. Primitiivirefleksit ovat automaattisia kehon reaktioita, ”refleksiliikemalleja” ja ovat siten tahdosta riippumattomia. Primitiivirefleksien avulla lapsen kehontuntemus kehittyy ja ne lisäävät lapsen ymmärrystä oman kehon suhteesta ympäröivään maailmaan.

Valtaosa primitiivireflekseistä kuuluu kehittyä ja kypsyä / sammua pois ensimmäisten elinkuukausien aikana. Jotkin vasta hieman myöhemmin taaperoaikana. Päällekkäin primitiivirefleksien kanssa alkaa kehittyä asentorefleksejä, jotka tukevat motorista kehitystä eteenpäin.

Asentorefleksien sen sijaan kuuluukin jäädä päälle, jotta esimerkiksi lihasten jäntevyys auttaa meitä pysyttelemään pystyasennossa tasapainoreaktion avulla. Suojareaktio tulee puolestaan esiin silloin, jos tasapaino horjahtaa, otamme käsillä helposti vastaan kaatuessa.

Primitiivirefleksit kuuluvat ihmisen lapsuusajan kehitykseen, mutta päälle jäädessään ne voivat aiheuttaa ongelmia monella osa-alueella.

Primitiivirefleksien kuuluisi integroitua eli sammua lapsuudessa automaattisesti, mutta joskus niin ei tapahdu. Lapsi saattaa esim. oppia ”liian aikaisin” kävelemään, jolloin helposti ajatellaan nopean kehityksen olevan hyvä juttu, mutta sillä voi olla refleksien kautta vaikutusta hermoston tasapainoon.

Myös esimerkiksi äidin raskaudenaikainen stressi, vaikea synnytys (tai keisarinleikkaus) tai juurikin jonkin kehitysvaiheen (esim. konttaaminen) yli hyppääminen voivat vaikuttaa refleksien kehittymiseen myöhemmin.

Kyse ei ole patologisesta sairaudesta, vaan inhimillisestä hermoston tavasta kehittää epätasapainoisia kehon ja mielen toimintaa haittaavia tapoja.

Refleksit voivat myös ”syttyä uudelleen” myöhemmin aikuisenakin, esim. traumaattisen tapahtuman vaikutuksesta.  Esimerkiksi paha kaatuminen, liikennekolari, läheisen menetys tai vaikkapa pitkäaikainen stressitila voivat olla esimerkkejä traumasta. Trauma voi siis olla fyysinen tai henkinen, ja on aina yksilöllistä, miten keho ja hermosto reagoivat.

Mikäli primitiivirefleksejä jää vallalle tai syttyy uudelleen, niillä voi olla monia haittoja mm. oppimiseen, keskittymiseen, stressinsietoon, tunnesäätelyyn ja ne voivat altistaa meitä tuki- ja liikuntaelinvaivoille, kuten erilaisille kivuille ja kireyksille sekä lisätä kömpelyyttä ja loukkaantumisherkkyyttä päälle jääneiden haittaavien refleksiliikemallien kautta.

Sensomotorinen epätasapainotila

Koska tieto elimistössä siirtyy aivojen, hermoston avulla, saattaa hermoston ollessa epätasapainotilassa osa aisti-informaatiosta jäädä kokonaan saapumatta aivoille tai saapua viiveellä. Tällöin tapahtuu muutoksia liikemalleissa ja käyttäytymisessä.

Tieto hermostossa ei siis pääse ajoissa ja/tai oikein perille. Se voi näkyä monenlaisina haasteina arjessa, eri ikäisillä hieman eri tavoin.

Sensomotorinen epätasapainotila voi näkyä esimerkiksi oppimisen ja keskittymisen ongelmina, joiden taustalla on usein ns. hermoston kehityksen ongelmia, heikkoa aistien aktivointia. Alla esimerkkejä tällaisista oppimiseen ja keskittymiseen liittyvistä haasteista, joita voidaan hoitaa sensomotorisella harjoittelulla lapsilla, nuorilla ja myös työikäisillä:

    • väsyy helposti kuunnellessaan luentoa tai puhetta
    • muistamisen haasteita
    • adhd-oireet, keskittymishaasteita
    • vaikeudet päättelyssä, matemaattisessa ajattelussa
    • lukivaikeus, hidas lukija, vaikea muistaa lukemaansa
    • aikaansaamisongelmia, ei saa täyttä potentiaalia irti itsestään
    • uusien tehtävien aloittaminen vaikka edelliset ovat vielä kesken
    • muutokset arjessa, töissä, uudet ihmiset, uudet tilanteet stressaavat poikkeuksellisen paljon
    • jännitys, esiintymisjännitys, koe/tenttijännitys
    • huono käsiala (esim. kirjaimet suurenee tai vinot rivit), kynän puristus

Hermoston epätasapainoisen tilan haasteet voivat näkyä myös tunne-elämän haasteina, aiheuttaen monenlaista ongelmaa, myös näihin voi saada apua sensomotorisesta harjoittelusta aikuisillekin. Haasteita voivat olla esim.

    • mielialan vaihtelut
    • voimakkaat tunnetilat, impulsiivisuus
    • taistele-pakene -reaktio, jatkuva ylivireys, vireystilan säätelyn haasteet
    • stressinsäätelyhaasteet
    • varautuneisuus, säpsähtely, liialliset pelot ja herkkyydet
    • uupumisherkkyys, alentunut stressinsietokyky

Kehon motoriikkaan ja joihinkin aistitoimintoihin liittyviä haasteita, joihin voidaan vaikuttaa sensomotorisella työskentelyllä:

    • tasapaino-ongelmat
    • kehon puoliskojen hahmottamisen haasteet (oikea/vasen)
    • kehon jäykkyys tai velttous
    • kömpelyys, epätarkoituksenmukaiset liikemallit
    • loukkaantumisherkkyys
    • paikallaan olemisen vaikeus, jalkojen päällä istuminen, istuminen lantio taakse kallistuneena ja pää eteen työntyneenä
    • vaikeus löytää hyvää työergonomiaa
    • haasteet harrastuksen ”kulussa”, tuntuu kuin ei pääsisi eteenpäin, harrastus ei kehity
    • toistuvat kivut nivelissä/selässä, kuin raajat eivät toimisi kuten haluaa
    • vartalon hahmotuksen/hallinnan haasteet
    • vaatteiden kiristys (tai esim. saumat haittaavat)
    • yökastelu (lapsilla ja teini-iän kynnyksellä)
    • rytmin tunnistamisen vaikeus
  • Edellä mainittujen asioiden kautta on inhimillistä, että tilanne voi tuottaa myös pitkittyneitä kipuja, hankalaa oloa ja voimattomuutta, jopa toivottomuutta. Esimerkiksi pitkittyneestä alaselkäkivusta kärsivillä voi usein olla aktiivisena jokin refleksi, kuten moro tai ATNR (asymmetrinen tooninen niskarefleksi), jotka pitävät yllä haitallisia liikemalleja ja/tai stressiä. Myös traumaperäisestä stressihäiriöstä (PTSD) kärsivällä voi moro tai PHR (pelkohalvausrefleksi) haitata kuntoutumista. Näistä lisää seuraavassa.

Eri primitiivireflekseillä (aktiivisina ollessaan) on hieman erilaisia, osittain myös päällekkäisiä ilmenemismuotoja, alla esimerkit moro-, PHR- ja ATNR-reflekseistä.

Moro-refleksi voi aiheuttaa päällä ollessaan:

    • stressiherkkyyttä, kuormittuu helposti
    • arkuutta, hyökkäävyyttä, säikähtelyjä, säpsähtelyjä, impulsiivisuutta
    • yliherkkyyttä, ylireagointia, mielialan vaihteluja, hermostuneisuutta
    • ihminen saattaa suuttua nopeasti ja leppyä nopeasti
    • liiallisia pelkoja ja liiallista herkkyyttä
    • vaikeus suhtautua muutoksiin ja odottamattomiin tilanteisiin sekä äkisti vaihtuviin olosuhteisiin
    • heikko pettymyksensieto, heikko itsetunto
    • koe- tai tenttitilanteessa ihminen ei saa itsestään irti sitä mitä hän oikeasti osaa, vaan on ns. alisuoriutuja
    • tasapainon ja kuulon erottelun haasteita

Moro ja PHR (pelkohalvausrefleksi) on saatava ensin rauhoittumaan, ennen kuin voidaan työstää muita refleksejä.

PHR jäädessä päälle ihminen elää jatkuvassa pelossa, ahdistuksessa ja stressissä, ”taistele tai pakene” -tila pitää ylivireänä. Tämä on todella väsyttävää ja ihminen yleensä antaa helposti periksi ja tämä tekee myös uuden oppimisesta haastavaa. PHR voi siirtyä lapseen äidin raskauden aikaisesta stressistä. Sillä on alunperin suojamerkitys sikiöaikana, mutta päälle jäädessään se aiheuttaa monenlaista haastetta oloon ja käyttäytymiseen.

PHR eli pelkohalvausrefleksi näkyy seuraavina haasteina:

    • huono stressinsietokyky, ahdistuneisuus, paniikkikohtaukset
    • uhkaavissa tilanteissa paikalleen ”jäätyminen”, vetäytyminen
    • yliherkkyys äänille ja valoille (myös morossa)
    • sopeutuminen muutoksiin vaikeaa (myös morossa)
    • äärimmäinen väsyminen (fatiikki)
    • selektiivinen mutismi (valikoiva puhumattomuus, eli ihminen ei kykene puhua tilanteissa, joissa kuuluisi, vaikka hän olisi jo oppinut puhumaan)
    • suuttuessa tai säikähtäessä pidättää hengitystä
    • uhmaava käytös ilman järkevää syytä, tuntee että muut ovat uhka itselle ja käyttäytyy sen mukaan (vaikkei syytä olisikaan)
    • pelkää nukkua pimeässä

ATNR-refleksi tuottaa päälle jäädessään haasteita seuraavissa:

    • kehon keskilinjan löytyminen
    • vasemman ja oikean puoliskon erottaminen / yhteistyö / koordinaatio
    • kehon hahmotus varsinkin ristiselän alueella voi olla haasteellista
    • huono käsiala, kirjaimet eri kokoisia, rivit vinossa, yhteen pötköön kirjoittaminen
    • ihminen saattaa kirjoittaa tosi lyhyesti niin, että ulkopuolisen voi olla vaikea lukea tekstiä
    • matemaattisen päättelyn ongelmia

Sensomotorinen valmennus fysioterapiassa Lappeenranta

Lapsilla, nuorilla ja työikäisillä sensomotorinen harjoittelu / kuntoutus voi tuoda paljon apua ja tasapainoa hermoston toimintaan, suoriutumiseen ja oloon.

Psykofyysisessä fysioterapiassa voidaan kartoittaa hermoston tilaa testaamalla mahdollisia päälle jääneitä refleksiliikemalleja hermostotestauksen avulla. Sensomotorinen kuntoutus sisältää ohjattua sensomotorista harjoittelua ja terapeutin avustamia hoitoja, jossa refleksit pääsevät integroitumaan eli ”sammumaan”, jotta ne eivät enää häiritse hermoston normaalia toimintaa.

Lämpimästi tervetuloa keholliselle matkalle kohti tasapainoisempaa hermostoa!

Kehotietoisin terveisin Tanja, sensomotorinen valmentaja ja psykofyysinen fysioterapeutti (AMK) Lappeenranta (kotikäynnit Etelä-Karjala, vastaanotto myös etäyhteydellä).

Varaa sensorefleksien hermostotestauksen ensikäynniksi 90 min vastaanottoaika ja varustaudu joustavin vaattein.

Nettiajanvaraus. Voit myös varata ajan puhelimitse p. 040 259 8590.

Yhteydenottolomake

Voit myös jättää yhteystietosi alla, niin otan sinuun yhteyttä: