Primitiivirefleksit

Kaikki tieto ihmiskehossa kulkee hermostoa pitkin. Se, miten tasapainoisesti hermosto toimii, vaikuttaa moneen asiaan, kuten motorisiin suorituksiin (fyysiset liikkeet), kognitiivisiin toimintoihin (ajattelutaidot), sekä tunnesäätelyyn ja tunneherkkyyteen. Kun hermosto on tasapainoisessa tilassa ja sensomotoriikka toimii optimaalisesti, mahdollistuu tällöin aivojen, aistien, tukirangan ja hermolihasjärjestelmän sulava yhteistyö. Tähän hermoston tilaan yhtenä tekijänä vaikuttavat kehitysheijasteet eli primitiivirefleksit.

Primitiivi- ja asentorefleksit

Sikiö- ja vauva-aikana meillä on liuta erilaisia refleksejä, eli kehitysheijasteita. Ne toimivat kasvun ja sensomotorisen kehityksen tukena. Refleksit jaetaan primitiivisiin ja asentoreflekseihin (kutsutaan myös posturaali-, spastiset- tai tooniset refleksit, asentoreflekseillä on siis monta nimeä).

Primitiivirefleksit alkavat kehittyä jo kohdussa ja ovat läsnä lapsen syntyessä. Primitiivirefleksit ovat automaattisia kehon reaktioita, ”refleksiliikemalleja” ja ovat siten tahdosta riippumattomia. Primitiivirefleksien avulla lapsen kehontuntemus kehittyy ja ne lisäävät lapsen ymmärrystä oman kehon suhteesta ympäröivään maailmaan.

Valtaosa primitiivireflekseistä kuuluu kehittyä ja kypsyä / sammua pois ensimmäisten elinkuukausien aikana. Jotkin vasta hieman myöhemmin taaperoaikana. Päällekkäin primitiivirefleksien kanssa alkaa kehittyä asentorefleksejä, jotka tukevat motorista kehitystä eteenpäin.

Asentorefleksien sen sijaan kuuluukin jäädä päälle, jotta esimerkiksi lihasten jäntevyys auttaa meitä pysyttelemään pystyasennossa tasapainoreaktion avulla. Suojareaktio tulee puolestaan esiin silloin, jos tasapaino horjahtaa, otamme käsillä helposti vastaan kaatuessa.

Primitiivirefleksit kuuluvat ihmisen lapsuusajan kehitykseen, mutta päälle jäädessään ne voivat aiheuttaa ongelmia monella osa-alueella.

Primitiivirefleksien kuuluisi integroitua eli sammua lapsuudessa automaattisesti, mutta joskus niin ei tapahdu. Lapsi saattaa esim. oppia ”liian aikaisin” kävelemään, jolloin helposti ajatellaan nopean kehityksen olevan hyvä juttu, mutta sillä voi olla refleksien kautta vaikutusta hermoston tasapainoon.

Myös esimerkiksi äidin raskaudenaikainen stressi, vaikea synnytys (tai keisarinleikkaus) tai juurikin jonkin kehitysvaiheen (esim. konttaaminen) yli hyppääminen voivat vaikuttaa refleksien kehittymiseen myöhemmin.

Kyse ei ole patologisesta sairaudesta, vaan inhimillisestä hermoston tavasta kehittää epätasapainoisia kehon ja mielen toimintaa haittaavia tapoja.

Refleksit voivat myös ”syttyä uudelleen” myöhemmin aikuisenakin, esim. traumaattisen tapahtuman vaikutuksesta.  Esimerkiksi paha kaatuminen, liikennekolari, läheisen menetys tai vaikkapa pitkäaikainen stressitila voivat olla esimerkkejä traumasta. Trauma voi siis olla fyysinen tai henkinen, ja on aina yksilöllistä, miten keho ja hermosto reagoivat.

Mikäli primitiivirefleksejä jää vallalle tai syttyy uudelleen, niillä voi olla monia haittoja mm. oppimiseen, keskittymiseen, stressinsietoon, tunnesäätelyyn ja ne voivat altistaa meitä tuki- ja liikuntaelinvaivoille, kuten erilaisille kivuille ja kireyksille sekä lisätä kömpelyyttä ja loukkaantumisherkkyyttä päälle jääneiden haittaavien refleksiliikemallien kautta.

Sensomotorinen epätasapainotila

Koska tieto elimistössä siirtyy aivojen, hermoston avulla, saattaa hermoston ollessa epätasapainotilassa osa aisti-informaatiosta jäädä kokonaan saapumatta aivoille tai saapua viiveellä. Tällöin tapahtuu muutoksia liikemalleissa ja käyttäytymisessä.

Tieto hermostossa ei siis pääse ajoissa ja/tai oikein perille. Se voi näkyä monenlaisina haasteina arjessa, eri ikäisillä hieman eri tavoin.

Sensomotorinen epätasapainotila voi näkyä esimerkiksi oppimisen ja keskittymisen ongelmina, joiden taustalla on usein ns. hermoston kehityksen ongelmia, heikkoa aistien aktivointia. Alla esimerkkejä tällaisista oppimiseen ja keskittymiseen liittyvistä haasteista, joita voidaan hoitaa sensomotorisella harjoittelulla lapsilla, nuorilla ja myös työikäisillä:

• • väsyy helposti kuunnellessaan luentoa tai puhetta
  • muistamisen haasteita
  • adhd-oireet, keskittymishaasteita
  • vaikeudet päättelyssä, matemaattisessa ajattelussa
  • lukivaikeus, hidas lukija, vaikea muistaa lukemaansa
  • aikaansaamisongelmia, ei saa täyttä potentiaalia irti itsestään
  • uusien tehtävien aloittaminen vaikka edelliset ovat vielä kesken
  • muutokset arjessa, töissä, uudet ihmiset, uudet tilanteet stressaavat poikkeuksellisen paljon
  • jännitys, esiintymisjännitys, koe/tenttijännitys
  • huono käsiala (esim. kirjaimet suurenee tai vinot rivit), kynän puristus

Hermoston epätasapainoisen tilan haasteet voivat näkyä myös tunne-elämän haasteina, aiheuttaen monenlaista ongelmaa, myös näihin voi saada apua sensomotorisesta harjoittelusta aikuisillekin. Haasteita voivat olla esim.

• • mielialan vaihtelut
  • voimakkaat tunnetilat, impulsiivisuus
  • taistele-pakene -reaktio, jatkuva ylivireys, vireystilan säätelyn haasteet
  • stressinsäätelyhaasteet
  • varautuneisuus, säpsähtely, liialliset pelot ja herkkyydet
  • uupumisherkkyys, alentunut stressinsietokyky

Kehon motoriikkaan ja joihinkin aistitoimintoihin liittyviä haasteita, joihin voidaan vaikuttaa sensomotorisella työskentelyllä:

• • tasapaino-ongelmat
  • kehon puoliskojen hahmottamisen haasteet (oikea/vasen)
  • kehon jäykkyys tai velttous
  • kömpelyys, epätarkoituksenmukaiset liikemallit
  • loukkaantumisherkkyys
  • paikallaan olemisen vaikeus, jalkojen päällä istuminen, istuminen lantio taakse kallistuneena ja pää eteen työntyneenä
  • vaikeus löytää hyvää työergonomiaa
  • haasteet harrastuksen ”kulussa”, tuntuu kuin ei pääsisi eteenpäin, harrastus ei kehity
  • toistuvat kivut nivelissä/selässä, kuin raajat eivät toimisi kuten haluaa
  • vartalon hahmotuksen/hallinnan haasteet
  • vaatteiden kiristys (tai esim. saumat haittaavat)
  • yökastelu (lapsilla ja teini-iän kynnyksellä)
  • rytmin tunnistamisen vaikeus

• Edellä mainittujen asioiden kautta on inhimillistä, että tilanne voi tuottaa myös pitkittyneitä kipuja, hankalaa oloa ja voimattomuutta, jopa toivottomuutta. Esimerkiksi pitkittyneestä alaselkäkivusta kärsivillä voi usein olla aktiivisena jokin refleksi, kuten moro tai ATNR (asymmetrinen tooninen niskarefleksi), jotka pitävät yllä haitallisia liikemalleja ja/tai stressiä. Myös traumaperäisestä stressihäiriöstä (PTSD) kärsivällä voi moro tai PHR (pelkohalvausrefleksi) haitata kuntoutumista. Näistä lisää seuraavassa.

Eri primitiivireflekseillä (aktiivisina ollessaan) on hieman erilaisia, osittain myös päällekkäisiä ilmenemismuotoja, alla esimerkit moro-, PHR- ja ATNR-reflekseistä.

Moro-refleksi voi aiheuttaa päällä ollessaan:

• • stressiherkkyyttä, kuormittuu helposti
  • arkuutta, hyökkäävyyttä, säikähtelyjä, säpsähtelyjä, impulsiivisuutta
  • yliherkkyyttä, ylireagointia, mielialan vaihteluja, hermostuneisuutta
  • ihminen saattaa suuttua nopeasti ja leppyä nopeasti
  • liiallisia pelkoja ja liiallista herkkyyttä
  • vaikeus suhtautua muutoksiin ja odottamattomiin tilanteisiin sekä äkisti vaihtuviin olosuhteisiin
  • heikko pettymyksensieto, heikko itsetunto
  • koe- tai tenttitilanteessa ihminen ei saa itsestään irti sitä mitä hän oikeasti osaa, vaan on ns. alisuoriutuja
  • tasapainon ja kuulon erottelun haasteita

Moro ja PHR (pelkohalvausrefleksi) on saatava ensin rauhoittumaan, ennen kuin voidaan työstää muita refleksejä.

PHR jäädessä päälle ihminen elää jatkuvassa pelossa, ahdistuksessa ja stressissä, ”taistele tai pakene” -tila pitää ylivireänä. Tämä on todella väsyttävää ja ihminen yleensä antaa helposti periksi ja tämä tekee myös uuden oppimisesta haastavaa. PHR voi siirtyä lapseen äidin raskauden aikaisesta stressistä. Sillä on alunperin suojamerkitys sikiöaikana, mutta päälle jäädessään se aiheuttaa monenlaista haastetta oloon ja käyttäytymiseen.

PHR eli pelkohalvausrefleksi näkyy seuraavina haasteina:

• • huono stressinsietokyky, ahdistuneisuus, paniikkikohtaukset
  • uhkaavissa tilanteissa paikalleen ”jäätyminen”, vetäytyminen
  • yliherkkyys äänille ja valoille (myös morossa)
  • sopeutuminen muutoksiin vaikeaa (myös morossa)
  • äärimmäinen väsyminen (fatiikki)
  • selektiivinen mutismi (valikoiva puhumattomuus, eli ihminen ei kykene puhua tilanteissa, joissa kuuluisi, vaikka hän olisi jo oppinut puhumaan)
  • suuttuessa tai säikähtäessä pidättää hengitystä
  • uhmaava käytös ilman järkevää syytä, tuntee että muut ovat uhka itselle ja käyttäytyy sen mukaan (vaikkei syytä olisikaan)
  • pelkää nukkua pimeässä

ATNR-refleksi tuottaa päälle jäädessään haasteita seuraavissa:

• • kehon keskilinjan löytyminen
  • vasemman ja oikean puoliskon erottaminen / yhteistyö / koordinaatio
  • kehon hahmotus varsinkin ristiselän alueella voi olla haasteellista
  • huono käsiala, kirjaimet eri kokoisia, rivit vinossa, yhteen pötköön kirjoittaminen
  • ihminen saattaa kirjoittaa tosi lyhyesti niin, että ulkopuolisen voi olla vaikea lukea tekstiä
  • matemaattisen päättelyn ongelmia

Sensomotorinen valmennus fysioterapiassa Lappeenranta

Lapsilla, nuorilla ja työikäisillä sensomotorinen harjoittelu / kuntoutus voi tuoda paljon apua ja tasapainoa hermoston toimintaan, suoriutumiseen ja oloon.

Psykofyysisessä fysioterapiassa voidaan kartoittaa hermoston tilaa testaamalla mahdollisia päälle jääneitä refleksiliikemalleja hermostotestauksen avulla. Sensomotorinen kuntoutus sisältää ohjattua sensomotorista harjoittelua ja terapeutin avustamia hoitoja, jossa refleksit pääsevät integroitumaan eli ”sammumaan”, jotta ne eivät enää häiritse hermoston normaalia toimintaa.

Lämpimästi tervetuloa keholliselle matkalle kohti tasapainoisempaa hermostoa!

Kehotietoisin terveisin Tanja, sensomotorinen valmentaja ja psykofyysinen fysioterapeutti (AMK) Lappeenranta (kotikäynnit Etelä-Karjalan alueella, vastaanotto myös etäyhteydellä).

Varaa sensorefleksien hermostotestauksen ensikäynniksi 90 min vastaanottoaika ja varustaudu joustavin vaattein.

Nettiajanvaraus. Voit myös varata ajan puhelimitse p. 040 259 8590.

Kysyttävää? Laita sähköpostia: tanja@fysioahonlaita.fi