Miten suhtaudut ruokaan ja syömiseen? Miksi syöt? Elätkö syödäksesi vai syötkö elääksesi? Millainen ruokailija olet? Herättääkö ruoka tunteita? Vai sääteletkö ruualla tunteita? Toimiiko ruoka palkintona? Oletko ajatellut suhdettasi syömiseen? Millainen ruokasuhde sinulla on? Onko ruokasuhteesi joustava vai jäykkä?
Paljon kysymyksiä. Ruokailu voi herättää paljon tunteita ja muistoja. Ruoka on ollut elämässämme syntymästä saakka ja tarvitsemme sitä läpi elämän. Ruokailu sinällään on yksinkertainen tapahtuma. Otat ruokaa suuhun, tarvittaessa pureskelet ja nielet. Ihminen tarvitsee ravintoa elääkseen, mutta ruoka on yhteydessä elämässämme moneen muuhunkin asiaan. Ja siinä vaiheessa ruokailu ei enää ehkä olekaan niin yksinkertaista.
Ruokailu on hyvin usein sosiaalinen tapahtuma. Ruoka liittyy juhliin, ristiäisiin, syntymäpäiviin, häihin ja hautajaisiin. Myös arkeen, ruokatunteihin, firman pikkujouluihin, tupareihin, läksiäisiin, leffailtaan, you name it.
”Ota vähän kakkua!”
On paljon tilanteita, joissa ihmisen oletetaan syövän. Voi olla jopa paheksuttavaa jos jättää syömättä. Esim. juhlissa tai jos kylään mennessä tarjotaankin jotain syötävää. ”Ota nyt edes yksi pulla!” ”Noinko pienen palan kakkua otit?”
Onko ok paheksua jos kyläilijä ei syystä tai toisesta haluakaan syödä tarjottua? Voiko kieltäytyä vaikka tilanne ”ohjaa” syömään? Kuka on vastuussa syömisen tai syömättä jättämisen herättämistä tunteista?
Ruokailu on jännä juttu, se ikään kuin kuuluu kaikille, vaikkei se oikeasti kuulu kenellekään muulle kuin syöjälle itselleen. Tai näin sen pitäisi olla. Painon kanssa sama juttu. Myös paino tuntuu olevan yleistä ”riistaa”, siitä enemmän toisessa postauksessa. Kuitenkin valitettavan usein ihmiset kommentoivat toistensa syömisiä, olet varmaan havainnut saman?
”Eikö sinun kannattaisi jättää tuo syömättä?”
”Miten jaksoit syödä noin paljon!”
”Oletko jollain dieetillä?”
”Ota nyt edes yksi pala!”
”Syöt kuin lintu!”
”Söisit nyt edes vähän niin lihoisit!”
Kommentteja on laidasta laitaan. Ne voivat tuntua harmittomilta tokaisuilta jutustelun lomassa. Ruokailun kommentointi on niin syvään juurtunut tapa kulttuurissamme että sitä saattaa tehdä ihan huomaamattaan. Kommentoija ei varmasti tule ajatelleeksi, tukeeko kommentillaan syöjän hyvinvointia ja tervettä ruokasuhdetta. Terveen tai sairaan ja vääristyneen tai haasteellisen ruokasuhteen raja voi olla hiuksenhieno. Sama koskee ammattilaisten tekemää ”ruokavalistusta”. Koskaan ei tiedä, mitä syömiskäyttäytymisen taustalla mahdollisesti on.
Ruokarauhaa jokaiselle
Kaikille soisi ruokarauhan. Jokaisen syömisen ja valintojen motiivit ovat erilaiset ja täysin henkilökohtaiset. Syöminen on henkilökohtainen ja voi olla hyvinkin arka asia. Rennon ja mutkattoman ruokasuhteen toisessa päässä on rajoittunut ja jäykkä ruokasuhde, joka voi pahimmillaan viedä syömishäiriöön. Ei siis välttämättä ole mikään pikkujuttu kommentoida muiden syömisiä, siinä voi olla riskinsä.
Syömistavat ja -tottumukset muotoutuvat lapsuudessa ja ruokasuhde muuttuu läpi elämän. Pysyviksi juurtuneita tapoja on hankala muuttaa. Jos hyvinvointi kuitenkin kaipaa muutosta jo opittuihin tapoihin, on uusia tapoja täysin mahdollista opetella. Eikä koskaan ole liian myöhäistä. Muutos lähtee aina läsnäolosta ja oivalluksesta. Ilman asian tietoista huomaamista on hyvin vaikeaa, ellei mahdotonta, muuttaa omaa käyttäytymistään.
Herkkuja, herkkuja, herkkuja… ja mitä ne tekevät ruokasuhteelle?
Haluaisin vähän ravistella ”herkuttelun” käsitettä. Moni mieltänee ”herkut” joko makeiksi, rasvaisiksi tai suolaisiksi naposteltaviksi. Ja ne taas mielletään joksikin kielletyksi, tai vähintään niiden käyttöä pitäisi ainakin voimakkaasti rajoittaa. Karkit, kakut, pullat, keksit, jäätelöt, limpparit, suolakeksit, sipsit, suolapähkinät ja -tikut, piirakat jne. Näitä usein herkuilla tarkoitetaan, eikö?
Mikä on sinun lempiruoka? Jos sinulla ei ole yhtä tiettyä lempiruokaa, mitkä ruoat ovat sinusta herkullisia? Eikö kaikista ruoista voida puhua ”olipas herkullista”, jos ruoka on erityisen hyvän makuista? Kaikki erityisen hyvältä, maukkaalta maistuvat ruoat ovat tavallaan herkkuja. Missä vaiheessa herkuttelulle on tullut negatiivissävytteinen kaiku?
”Minun täytyy rajoittaa herkuttelua, ettei paino nouse.”
Sinullakin lienee kokemusta siitä, että herkuilla tarkoitetaan aiemmin lueteltuja tiheäkalorisia syömisiä. Mutta eikö vain kaikkea ruokaa voisi kutsua herkuksi, sen enempää rajaamatta niiden merkitystä? Eikö ”kielletty hedelmä” houkuta usein ”sallittua hedelmää” enemmän? Voisiko kaikki ruoka olla sallittua?
Mitä on kohtuus?
Joustavassa ruokasuhteessa mikään syöminen ei ole lähtökohtaisesti kiellettyä. Merkittävämpää on, että pääsääntöisesti söisi monipuolisesti jotakuinkin lautasmallia ja ruokakolmiota mukaillen, toki oman kehon tarpeet huomioiden. Kun päälinjat ravitsemuksessa on kunnossa, mahtuu ruokavalioon myös niitä ”sattumia”, eli makeita, rasvaisia ja runsasenergisiä syömisiä. Näin mistään ei tarvitse totaalikieltäytyä ja voi sallia itselleen tietoisesti vaikkapa leivoksen hyvällä omalla tunnolla, ilman syyllisyyttä tai häpeää. Asia on hyvin yksinkertainen mutta se ei todennäköisesti käytännössä kuitenkaan mene ihan niin yksinkertaisesti ajatuksen tasolla. Vai meneekö? Jos sinulla on mutkaton suhde ruokaan, hieno juttu! 🙂 Entä jos ruokasuhde on kaikkea muuta kuin helppo ja mutkaton? Ei hätää, asialle on paljonkin tehtävissä, kun vain haluat lähteä matkalle tutustumaan itseesi ja omiin tapoihisi.
Ruokasuhteen työstäminen
Oletko koskaan ajatellut tarkemmin omaa ruokasuhdettasi? Jos suhde ruokaan on joustava ja paino tai ruoka ei vaadi jatkuvaa huomiota elämässä, voi kaikki olla kunnossa. Voit onnitella itseäsi mikäli näin on!
Yli- tai alipaino saattavat kuitenkin olla merkkejä ruokasuhteen haasteista. Erityisesti painonhallinnassa omaa suhdetta ruokaan kannattaa tarkastella, onhan toivottavasti tavoitteena tehdä pitkäaikaisia ja hyvinvointia tukevia muutoksia omiin tapoihin.
Onko sinun ruokasuhteessa haasteita? Haluaisitko työstää asioita lempeän ohjauksen avulla? Itseen voi tutustua myös ruokasuhteen näkökulmasta ja omaa suhdetta syömiseen voi työstää monenlaisten kokemuksellisten harjoitusten kautta. Yksi keino tähän on psykofyysinen fysioterapia ja ruokasuhteen työstämiseen perehtynyt ammattilainen.
Olen erityisen kiinnostunut kehon ja mielen yhteydestä ja siitä, miten voisimme kehomielen avulla muuttaa tapojamme. Tutustumalla omaan kehoon ja opettelemalla kuuntelemaan kehon viestejä keho voi olla avuksi monessa! Kehotietoisuuden parantumisen myötä myös kehotunnetaidot paranevat ja itsesäätely helpottuu. Lähde kanssani tutkimusmatkalle omaan ruokasuhteeseesi hyvinvointia tukien! Autan sinua mielelläni!
5 asiaa, joiden avulla voit pohtia, mitä ruokasuhteellesi kuuluu:
- tunnistat helposti nälän ja kylläisyyden tunteita sekä toimit huolettomasti pääasiassa niiden mukaan
- pystyt helposti lopettamaan syömisen kun olet kylläinen etkä syö itseäsi ähkyyn saakka
- kaikki ruoka on sallittua, eikä ruoan tai kehon ajattelu vie kohtuuttomasti aikaa arjesta
- ruokamäärät ovat kohtuullisia eikä ruokaan liity häpeää tai syyllisyyttä
- ruoka tukee hyvinvointia ja jaksamista, se on monipuolista eikä sitä ei tarvitse ”ansaita” vaan syömiseen liittyvät tunteet ovat neutraaleja tai positiivisia
Moneenko väittämään voit samaistua? Onko jotain, mitä haluaisit muuttaa, jotta hyvinvointisi paranisi?
Sinua saattaa kiinnostaa myös: Syömishäiriö ei katso painoa, ikää tai sukupuolta.
Jos koet tarvetta tarkistella tai testata omaa syömiskäyttäytymistä, kurkkaa em. artikkeli, löydät sieltä testilinkkejä!